Post by cale on Jun 13, 2009 15:29:48 GMT 2
Aallot löivät vasten hiekkaista rantaa. Aurinko oli vasta nousemassa ja uusi päivä alkamassa. Toiset tiedostivat sen ja toiset eivät. Aallot olivat näemmä yön aikana kuljettaneet rannanlle jotain muutakin kuin vain ei-elollisia tavaroita, mitä nyt sitten olivatkin. Tämä elollinen otus sattuikin olemaan kaksijalkainen ja selvästikin joku, jota ei oltu Lyrathissa aiemmin nähty. Kyse ei siis ollut mistään saarta pikkupurjella kiertelevästä kalastajasta, vaikka tämän hetkinen vaatetus ehkä jotain sinne suuntaan viittasikin.
Jez kyhjötti maassa kyljellään aaltojen hipoessa yhä uudestaan ja uudestaan likomärkien saappaiden pohjia. No, ainakaan sitä ei oltu enää kokonaan veden varassa. Tosin Jezillä ei ollut moisesta uintireissusta minkäänlaista muistikuvaa. Jossain syvällä mielensä perukoilla hän kuvitteli olevansa yhä laivalla, jolla oli viettänyt viimeiset neljä vuotta. Kyseinen merirosvolaiva lipui jossain kauempana merellä yhä kauemmaksi ja kauemmaksi saaresta ilman, että Jez edes tiedosti sitä.
Njoh, se olisi sen ajan murhe...
Hengitys kulki raskaasti ja vaalean, v-aukkoisen paidan hiha oli revennyt paljastaen oikeasta olkapäästä miltein ranteeseen saakka yltävän haavan. Tummanruskeat housut näyttivät kastuneina entistäkin kulahtaneemmilta, mutta onneksi lanteille kierretty huivi ei sentäs näyttänyt ihan niin pahalta.
Märät vaatteet yllä ja poski kosteaa hiekkaa vasten ei ollut mikään maailman mukavin kokemus, muttei sillä kai mitään väliä ollut... ei sitä tajuttomana ollut tullut huomattua. Tosin muutama muukin seikka oli jäänyt unholaan. Ensinnäkin kaikki tärkeimmät tavarat olivat jääneet laivalle, mutta onneksi miekka sentäs oli onnistuneesti lähtenyt mukaan ja kyseinen katana näyttikin lojuvan rannalla hieman kauempana Jezistä valmiina odottamaan poimijaansa. Toisekseen valkopäistä tunnelilohikäärmettä ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Ehkäpä sarvipää oli rannalle lennettyään lähtenyt etsimään apua tai ruokaa. Niinpä ranta oli loppujen lopuksi melko hiljainen lokkeja ja aaltojen loiskintaa lukuun ottamatta. Rauhallinen paikka ihan kenelle tahansa kulkijalle...
// Seuraa odotellessa~ ^^ //
Jez kyhjötti maassa kyljellään aaltojen hipoessa yhä uudestaan ja uudestaan likomärkien saappaiden pohjia. No, ainakaan sitä ei oltu enää kokonaan veden varassa. Tosin Jezillä ei ollut moisesta uintireissusta minkäänlaista muistikuvaa. Jossain syvällä mielensä perukoilla hän kuvitteli olevansa yhä laivalla, jolla oli viettänyt viimeiset neljä vuotta. Kyseinen merirosvolaiva lipui jossain kauempana merellä yhä kauemmaksi ja kauemmaksi saaresta ilman, että Jez edes tiedosti sitä.
Njoh, se olisi sen ajan murhe...
Hengitys kulki raskaasti ja vaalean, v-aukkoisen paidan hiha oli revennyt paljastaen oikeasta olkapäästä miltein ranteeseen saakka yltävän haavan. Tummanruskeat housut näyttivät kastuneina entistäkin kulahtaneemmilta, mutta onneksi lanteille kierretty huivi ei sentäs näyttänyt ihan niin pahalta.
Märät vaatteet yllä ja poski kosteaa hiekkaa vasten ei ollut mikään maailman mukavin kokemus, muttei sillä kai mitään väliä ollut... ei sitä tajuttomana ollut tullut huomattua. Tosin muutama muukin seikka oli jäänyt unholaan. Ensinnäkin kaikki tärkeimmät tavarat olivat jääneet laivalle, mutta onneksi miekka sentäs oli onnistuneesti lähtenyt mukaan ja kyseinen katana näyttikin lojuvan rannalla hieman kauempana Jezistä valmiina odottamaan poimijaansa. Toisekseen valkopäistä tunnelilohikäärmettä ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Ehkäpä sarvipää oli rannalle lennettyään lähtenyt etsimään apua tai ruokaa. Niinpä ranta oli loppujen lopuksi melko hiljainen lokkeja ja aaltojen loiskintaa lukuun ottamatta. Rauhallinen paikka ihan kenelle tahansa kulkijalle...
// Seuraa odotellessa~ ^^ //