Post by Deleted on May 3, 2009 13:56:00 GMT 2
//Minun ja Himwathin peli. Murisen jos kuulumattomat ilmaantuvat ilman lupia.//
Lilja hymyili hiljaista hymyä ja katseli miten hänen pieni Wendell konttasi lattian poikki kohti äitiään. Pojalle oli tulossa hampaita ja se näkyi siinä, että lapsi kuolasi tavallista enemmän. Lughilta oli tullut viikko sitten kirjeentapainen. Hätäisesti kyhättyhän se oli ollut, mutta naiselle se oli suurtakin suurempi aarre, ja tarkoitti että mies oli ainakin kirjettä kirjoittaessaan elossa.
Wendell tuiskahti nenälleen, mutta nousi nopeasti yös.
"Nooin," Lilja kujersi ;"Oi kun olet reipas poika." Poika nauroi lapsen raikasta hymyä ja äiti syöksähti äkillisessä hellyyden puuskassa nostamaan poikansa lattialta.
"Niiiiin. Minun söpösöpö höpönassuni," ruskeatukkainen nainen jatkoi, vaikka tiesi kuulostavansa pehmytpäiseltä.
Keittiöstä kuului vesipannun vihellys ja Lilja suuntasi sinne kantaen lasta istuvassa asennossa vasten lantionkuoppaansa. Poika oli niin kiltti lapsi että naapureiden emännät olivat sanoneet että hän pääsi liiankin helpolla ja joku oli varoittanut hankkimasta toista lasta tai siitä tulisi oikein "tulilapsi".
Ajatus toisesta lapsesta tuntui Liljasta hyvinhyvin etäiseltä, eikä hän ainakaan ollut aikeissa hankkia toista lasta. Eipä hän kyllä ollut Wendelliäkään suunnitellut.
Lilja laittoi Wendellin istumaan syöttötuoliin, jonka oli saanut tingittyä halvalla torilta, ja alkoi puuhailla vesipannun kanssa. Itselleen hän laittoi kupposen teetä ja Wendell pienelle hän laittoi jonkinlaista velliä, josta poika ei kyllä pitänyt, mutta nyt ei Liljalla ollut ollut aikaa käydä torillakaan kun hän oli siivonnut taloa, sillä jos Lugh tulisi kotiin, ei olisi sopivaa jos se olisi ollut täysin sotkuinen läävä.
//Toivottavasti saat tästä aloitettua hyvin. //
Lilja hymyili hiljaista hymyä ja katseli miten hänen pieni Wendell konttasi lattian poikki kohti äitiään. Pojalle oli tulossa hampaita ja se näkyi siinä, että lapsi kuolasi tavallista enemmän. Lughilta oli tullut viikko sitten kirjeentapainen. Hätäisesti kyhättyhän se oli ollut, mutta naiselle se oli suurtakin suurempi aarre, ja tarkoitti että mies oli ainakin kirjettä kirjoittaessaan elossa.
Wendell tuiskahti nenälleen, mutta nousi nopeasti yös.
"Nooin," Lilja kujersi ;"Oi kun olet reipas poika." Poika nauroi lapsen raikasta hymyä ja äiti syöksähti äkillisessä hellyyden puuskassa nostamaan poikansa lattialta.
"Niiiiin. Minun söpösöpö höpönassuni," ruskeatukkainen nainen jatkoi, vaikka tiesi kuulostavansa pehmytpäiseltä.
Keittiöstä kuului vesipannun vihellys ja Lilja suuntasi sinne kantaen lasta istuvassa asennossa vasten lantionkuoppaansa. Poika oli niin kiltti lapsi että naapureiden emännät olivat sanoneet että hän pääsi liiankin helpolla ja joku oli varoittanut hankkimasta toista lasta tai siitä tulisi oikein "tulilapsi".
Ajatus toisesta lapsesta tuntui Liljasta hyvinhyvin etäiseltä, eikä hän ainakaan ollut aikeissa hankkia toista lasta. Eipä hän kyllä ollut Wendelliäkään suunnitellut.
Lilja laittoi Wendellin istumaan syöttötuoliin, jonka oli saanut tingittyä halvalla torilta, ja alkoi puuhailla vesipannun kanssa. Itselleen hän laittoi kupposen teetä ja Wendell pienelle hän laittoi jonkinlaista velliä, josta poika ei kyllä pitänyt, mutta nyt ei Liljalla ollut ollut aikaa käydä torillakaan kun hän oli siivonnut taloa, sillä jos Lugh tulisi kotiin, ei olisi sopivaa jos se olisi ollut täysin sotkuinen läävä.
//Toivottavasti saat tästä aloitettua hyvin. //