Post by peettak on Jan 2, 2009 15:11:08 GMT 2
//Vaeltaja. 8)//
Görjä Routapolvi
Ilma oli hyytävä. Taisi olla päälle kymmenen astetta pakkasta. Ei kuulostanut ehkä pahalta, mutta kylmä tuuli kiusasi Hartiven asukkaita. Tuuli sai aikaiseksi uhkaavien pilvien liikkumista etelämmäksi ja pieniä lumipyrähdyksiä nenän edessä. Sää ei ollut täydellisen tai lämpimin, mutta ihmisiä silti pyöri ulkona. Kuitenkin jokainen oli vain hetken, kunnes sitten riensivät määränpäähänsä ja sulkivat kovaäänisesti ovet, saaden lunta tippumaan katoilta tai lintujen pyrähtävän lentoon. Edes rakas aurinkomme, lämmön tuoja, ei auttanut yhtään lämmittämään ilmaa. Tuuli vei mukanaan kaiken lämmön. Ainoastaan auringosta oli kiusaa. Se paistoi kirkkaasti taivaalla, josta pilvet lähtivät pois päin. Säteet saivat lumen kimaltelemaan. Sen pystyi katsomaan joko silmien ärsyttämiseksi tai kauniiksi.
Talvi ikävimmillään.
Pieni parrakasotus käveli kaupungin keskustassa. Hänellä ei tuntunut olevan kiire, niin kuin muilla asukkailla. Rennosti ja rauhallisesti -niin kuin aina- hän oli lähdössä kotia kohti. Vaikka kirpeä tuuli ja pakkasilma oli saanut hänen tumman ja pitkän partansa jäätymään hieman ja posket ja nenänpään värjäytymään punaiseksi, tämä ei näyttänyt palevelan. Ei ihme, tällä herralla oli aivan tarpeeksi päällä, ettei mikään tuuli päässyt kiusaamaan hänen ihoaan. Näin ulkoisesti ihmiset näkivät hänet tukevana -sitä hän kyllä olikin, ilman vaatteitakin- ruskeaan turkkiin pukeutuneena kääpiönä, joka ylsi melkein maahan asti, jolla oli kirkkaan punaiset lapaset ja samanvärinen myssy päässä. Sekä saapikkaat. Ulkovaatteiden alla hänellä oli vielä paksusti vaatetta, niin ei hän ainakaan paleltuisi helpolla.
Hymyillen pienesti eteenpäin, kääpiö käveli. Hänen vuoronsa putiikissa oli mennyt umpeen ja poika oli tullut jatkamaan. Kauppa kävi hyvin, eikä ollut huolenpäivää, silloin kylmänä talvipäivänä. Ja yhtäkkiä hänen teki mieli polttaa piipullinen. Niinpä mies vilkaisi ympärilleen. Rauhallinen hetki piipun kanssa. Kääpiö huomasi puupölkyn majatalon seinän vierustassa. Hän istahti siihen, kaivaen takkinsa sisältä piippuaan.
Pian tyytyväisenä hän poltti siinä pippuaan, seuraten ihmisten menoa.
Görjä Routapolvi
Ilma oli hyytävä. Taisi olla päälle kymmenen astetta pakkasta. Ei kuulostanut ehkä pahalta, mutta kylmä tuuli kiusasi Hartiven asukkaita. Tuuli sai aikaiseksi uhkaavien pilvien liikkumista etelämmäksi ja pieniä lumipyrähdyksiä nenän edessä. Sää ei ollut täydellisen tai lämpimin, mutta ihmisiä silti pyöri ulkona. Kuitenkin jokainen oli vain hetken, kunnes sitten riensivät määränpäähänsä ja sulkivat kovaäänisesti ovet, saaden lunta tippumaan katoilta tai lintujen pyrähtävän lentoon. Edes rakas aurinkomme, lämmön tuoja, ei auttanut yhtään lämmittämään ilmaa. Tuuli vei mukanaan kaiken lämmön. Ainoastaan auringosta oli kiusaa. Se paistoi kirkkaasti taivaalla, josta pilvet lähtivät pois päin. Säteet saivat lumen kimaltelemaan. Sen pystyi katsomaan joko silmien ärsyttämiseksi tai kauniiksi.
Talvi ikävimmillään.
Pieni parrakasotus käveli kaupungin keskustassa. Hänellä ei tuntunut olevan kiire, niin kuin muilla asukkailla. Rennosti ja rauhallisesti -niin kuin aina- hän oli lähdössä kotia kohti. Vaikka kirpeä tuuli ja pakkasilma oli saanut hänen tumman ja pitkän partansa jäätymään hieman ja posket ja nenänpään värjäytymään punaiseksi, tämä ei näyttänyt palevelan. Ei ihme, tällä herralla oli aivan tarpeeksi päällä, ettei mikään tuuli päässyt kiusaamaan hänen ihoaan. Näin ulkoisesti ihmiset näkivät hänet tukevana -sitä hän kyllä olikin, ilman vaatteitakin- ruskeaan turkkiin pukeutuneena kääpiönä, joka ylsi melkein maahan asti, jolla oli kirkkaan punaiset lapaset ja samanvärinen myssy päässä. Sekä saapikkaat. Ulkovaatteiden alla hänellä oli vielä paksusti vaatetta, niin ei hän ainakaan paleltuisi helpolla.
Hymyillen pienesti eteenpäin, kääpiö käveli. Hänen vuoronsa putiikissa oli mennyt umpeen ja poika oli tullut jatkamaan. Kauppa kävi hyvin, eikä ollut huolenpäivää, silloin kylmänä talvipäivänä. Ja yhtäkkiä hänen teki mieli polttaa piipullinen. Niinpä mies vilkaisi ympärilleen. Rauhallinen hetki piipun kanssa. Kääpiö huomasi puupölkyn majatalon seinän vierustassa. Hän istahti siihen, kaivaen takkinsa sisältä piippuaan.
Pian tyytyväisenä hän poltti siinä pippuaan, seuraten ihmisten menoa.