Post by zanna on Aug 7, 2008 21:04:46 GMT 2
Oli pitkään hiljaista ja sateen hiljennettyä ja melkein loputtua, pystyi kuulemaan vain siellä täällä muutamien pisaroiden tipahtelua maahan. Joku nauroi kapakassa kulman takana todella äänekkäästi ja kuului vaimeana heidän korviinsa. Vihdoin puhetta. Cyrus ei kuitenkaan ollut odottanut noin ”nolonkuuloista” kysymystä, joka ei oikeastaan ollut nolo ollenkaan. Hän käänsi katseensa, joka oli hiljaisuuden aikana kerinnyt kääntymään jo muualle, takaisin kysyjään ja tuumasi, ettei Serena tainnut olla syntyperäinen Lyrathilainen.
”Saat kuulostamaan sen epäkohteliaalta”, hän sanoi antaen ajan kulua hetken kysymyksen jälkeen ja jatkoi sitten melkein heti:
”Olen vetehinen”, ja vaikeni taas. Hän oli hyvin ylpeä rodustaan ja aivan hitusen verran hän painosti ääntään sanan kohdalla. Ei kuitenkaan niin paljoa, että se olisi antanut hänestä itserakasta kuvaa. Vain juuri sen verran, että kertoi, ettei ollut omaa lajiaan vastaan, vaikka asuikin maanpäällä. Miehellä käväisi mielessään, oliko tyttö itse jotenkin tyytymätön omaan lajiinsa, kun kysyminen oli niin vaikeaa, mutta unohti asian ennen kuin ehti kunnolla edes miettiä sitä.
Ilma alkoi viiletä iltapäivän vaihtuessa kohti iltaa. Viileään meriveteen tottunut vetehinen ei kylmää kavahtanut, vaikka olikin kotoisin etelästä. Hänen pohjoisesta tullut isänsä oli varmasti antanut pojalleen tarpeeksi viileän veren, ettei heti paleltuisi kuoliaaksi. Cyrus oli muutenkin harvoin, jos koskaan vilustunut ja jos hänelle nuha iski, se oli yleensä pientä allergiaa siitepölyä kohtaan. Tosin hän ei voinut millään tietää ihmisistä ja heidän kylmänsietokyvystään.
”Saat kuulostamaan sen epäkohteliaalta”, hän sanoi antaen ajan kulua hetken kysymyksen jälkeen ja jatkoi sitten melkein heti:
”Olen vetehinen”, ja vaikeni taas. Hän oli hyvin ylpeä rodustaan ja aivan hitusen verran hän painosti ääntään sanan kohdalla. Ei kuitenkaan niin paljoa, että se olisi antanut hänestä itserakasta kuvaa. Vain juuri sen verran, että kertoi, ettei ollut omaa lajiaan vastaan, vaikka asuikin maanpäällä. Miehellä käväisi mielessään, oliko tyttö itse jotenkin tyytymätön omaan lajiinsa, kun kysyminen oli niin vaikeaa, mutta unohti asian ennen kuin ehti kunnolla edes miettiä sitä.
Ilma alkoi viiletä iltapäivän vaihtuessa kohti iltaa. Viileään meriveteen tottunut vetehinen ei kylmää kavahtanut, vaikka olikin kotoisin etelästä. Hänen pohjoisesta tullut isänsä oli varmasti antanut pojalleen tarpeeksi viileän veren, ettei heti paleltuisi kuoliaaksi. Cyrus oli muutenkin harvoin, jos koskaan vilustunut ja jos hänelle nuha iski, se oli yleensä pientä allergiaa siitepölyä kohtaan. Tosin hän ei voinut millään tietää ihmisistä ja heidän kylmänsietokyvystään.