Post by anip on Mar 10, 2007 16:47:27 GMT 2
Hymyilen sädehtivää hymyäni kun huomaan Illynin loiston. Olin kovin iloinen,että joku osoitti tuollaista mielenkiintoani minun lapsiani kohtaan. Varsinkin kun se joku oli näin häikäisevä valon olento.
Esiteltyäni eläimet ja käännyn nyt katsomaan kaunotarta huomaan toisen liikuttuneisuuden. Ymmärrän, että toisen täytyi myös pitää eläimistä. Olen syvästi liikuttunut, että meillä on yhteinen kiinnostuksen kohde. Mailman suurin ja arvokain oli se hymy, jonka sain nyt illynmil neidiltä hänen kehuessa minun pikkuisiani. ''Kiitos. Minustakin ne ovat suloisia olentoja omalla luonnollisella tavallaan. Mutta sinussa on jotain aivan erityistä kauneutta.''
Katsahdan toiseen, kun hän kyselee niiden rapsuttamista. Kumarrun itse nyt pienemmän karhun pojan luokse sitä rapsuttelemaan, sillä se oli taputellut käpälällään jalkaani huomiota hakevasti. Kettu taas oli jäänyt istuskelemaan aloilleen katsellen hajamielisesti ympärilleen. Kap oli oma rauhallinen itsenäs ja istukseli aloillaan omistajansa vierellä. Kapin rauhallisuus ei yllättänyt yhtään, sillä se oli saanut juoksuttaa kyytiläisiä monia kilometrejä. Ketun uneliaisuus sen siaan sai minut hieman uteliaaksi. Illyn kuitenkin ensin, ''Siitä vain. Kap on ihan vaaraton, vaikka onkin iso otus. To on jo ptkällä käytös opeissa, mutta Vip'', osoita kettua joka herää nimeensä ja katselee vapaammin ympärilleen, ''Saattaa kaluta ihmisiä. Se ei tahdo oppia, etteivät ihmiset halua sen kaluavan käsiään. Ei se kyllä vahingoita, jolleet säikäytä.''
Esiteltyäni eläimet ja käännyn nyt katsomaan kaunotarta huomaan toisen liikuttuneisuuden. Ymmärrän, että toisen täytyi myös pitää eläimistä. Olen syvästi liikuttunut, että meillä on yhteinen kiinnostuksen kohde. Mailman suurin ja arvokain oli se hymy, jonka sain nyt illynmil neidiltä hänen kehuessa minun pikkuisiani. ''Kiitos. Minustakin ne ovat suloisia olentoja omalla luonnollisella tavallaan. Mutta sinussa on jotain aivan erityistä kauneutta.''
Katsahdan toiseen, kun hän kyselee niiden rapsuttamista. Kumarrun itse nyt pienemmän karhun pojan luokse sitä rapsuttelemaan, sillä se oli taputellut käpälällään jalkaani huomiota hakevasti. Kettu taas oli jäänyt istuskelemaan aloilleen katsellen hajamielisesti ympärilleen. Kap oli oma rauhallinen itsenäs ja istukseli aloillaan omistajansa vierellä. Kapin rauhallisuus ei yllättänyt yhtään, sillä se oli saanut juoksuttaa kyytiläisiä monia kilometrejä. Ketun uneliaisuus sen siaan sai minut hieman uteliaaksi. Illyn kuitenkin ensin, ''Siitä vain. Kap on ihan vaaraton, vaikka onkin iso otus. To on jo ptkällä käytös opeissa, mutta Vip'', osoita kettua joka herää nimeensä ja katselee vapaammin ympärilleen, ''Saattaa kaluta ihmisiä. Se ei tahdo oppia, etteivät ihmiset halua sen kaluavan käsiään. Ei se kyllä vahingoita, jolleet säikäytä.''