Post by Himwath on Dec 28, 2006 14:07:00 GMT 2
["Saapumis"- ja peliviesti. Saa vastata jos tahtoo. ^^ ]
Juoksuaskeleet narskuivat lumisen kylän kapeilla kaduilla.
Oli ainoa valoisa aika vuodesta, puhdistusryhmäläiset valmistautuivat hämärän laskeuduttua alkavaan metsästykseen. Ryhmäläiset olivat innoissaan: he eivät olleet vielä tutkineetkaan tätä kyläpahasta.
Yksi miehistä oli jo napannut ihmissuden, joka kylläkin oli ihmishahmossaan ja edellisestä muodonmuutoksesta heikko. Hän läimäytti heikompaa miestä kasvoihin ja tämä rojahti oman verensa tahrimaan hankeen. Sylkäistyään verta ja hampaita suustaan susimies nousi kontilleen ja mulkaisi puhditusryhmän miestä edessään.
"Joudutte kaikki vielä helvettiin!" hän sähähti, mutta toinen mies ei hätkähtänyt vaan löi häntä uudestaan. Ihmissusi nousi heikosti istumaan polviensa päälle
"Me olemme jo helvetissä", kuului pehmeä, mutta särmikäs ääni, joka ei kuulunut aiemmalle puhdistajalle. Susi käänryi katsomaan äänen suuntaan. Hän näki pitkän miehen, jonka mustissa hiuksissa oli lumihiutaleita ja silmissä kyti tuli. Tulija astui ihmissuden sormille ja kumartui sen verran, että kahden miehen kasvot olivat samalla tasolla.
"Perheesi katselee", mustatukkainen mies sanoi saaden ihmisuden katsomaan kauhistuneena kotiovensa suuntaan. Hänen vaimonsa ja poikansa seisoivat kynnyksellä silmät selällään, kasvot kyyneleiden juovittamina.
"Ei", mies henkäisi, "Menkää sisälle!"
Vaimo näytti havahtuvan ja aikoi astua talonsa turviin.
Mustatukkainen puhdistaja vilkaisi välinpitämättömästi olkansa yli.
"Älkää", hän kielsi äkisti, ja jokin miehen äänessä sai vaimon seisahtumaan. Puhdistaja potkaisi susimiestä leukaan polvellaan, ja mies lensi jaloilleen. Samalla puhdistaja läimäisi hänet seinää vasten ja vetäisi hopeisen vaarnan vyöltää yhdellä sulavalla liikkeellä. Vaarnasta lähi kylmä kilahdus kun puhdistaja avasi sen täyteen pituuteensa.
Sitten isku ja vaimon tukahtunut huudahdus.
Puhdistaja päästi sudesta irti ja antoi ruumiin tupsahtaa raskaasti lumeen. Hän katseli hetken kuinka hanki värjäytyi punaiseksi ja pyyhki sitten vaarnansa.
"Miksi?!" vaimo kiljaisi äkisti ja yritti pidellä poikaansa menemästä isänsä luokse. Mustatukkainen puhdistaja käveli tyynesti naisen luokse ja seisahtui tämän eteen vilkaisten poikaa. Hän huomasi pojan katsovan surun ja kauhun sekaisin tuntein, kuinka ensin paikalla ollut puhdistaja nosti huokaisten pojan isän ruumiin olalleen ja jäi odottamaan kapteeniaan.
Puhdistaja hymyili tavalla, joka sai vaimon värisemään ja vetämään poikansa lähemmäs itseään. Tämä mies... hänen silmiään ei näkynyt hatun lierin alta.
"Teen vain työtäni, ma'am", puhdistaja sanoi ja kohotti päätään sen verran, että vaimo ja poika näkivät hänen kasvonsa. Vaimo henkäisi terävästi etsiessään epätoivoisesti miehen mustista silmistä tunnetta. Nainen pudisteli päätään heikosti.
"Hm", puhdistaja tuhahti hymyillen naisen ja pojan ahdingolle. "Älkää syyttäkö tästä viattomia miehiä."
Hän nyökkäsi kohti taaempana seisovaa puhdistajaa.
"He tekevät vain työtään, toiset taas..."
Hymy palasi hänen huulilleen.
"... tekevät tätä vapaaehtoisesti."
Vaimo vetäisi terävästi henkeä ja romahti poikansa viereen vetäen ehkä seitsemän vuotiaan lapsen syliinsä ja itkien lohduttomasti.
Mustatukkainen puhdistaja soi heille vielä yhden katseen ennen kuin lähti paikalta viitaten toista puhdistajaa seuraamaan.
"Eikö tuo ollut hieman tarpeetonta, sir?" ruumista kantava puhdistaja kysyi vilkaisten olkansa yli itkevää vaimoa ja vihasta kihisevää poikaa. Toinen hymyili ja hymähti lähes huvittuneena.
"Ei", hän vastasi. "Turha kaunistella totuutta. Sitä paitsi --"
Hän kohotti katseensa toiseen puhdistajaan, joka yritti olla sävähtämättä.
"-- lapsissahan on tulevaisuutemme."
Heidän tiensä erkanivat kun he saapuivat puhdistusryhmän tukikohtaan, eikä ruumista kantava puhdistaja voinut olla huokaisematta helpotuksesta.
Toinen kuuli sen ja hymähti huokaukselle ennen kuin pysähtyi lähelle metsänrajaa.
Tummien silmien katse liukui lumisten puiden lomassa, vaikka hän itse mietti jotakin ihan muuta.
'Mjaa, voisin melkein lähteä syömään.'
Juoksuaskeleet narskuivat lumisen kylän kapeilla kaduilla.
Oli ainoa valoisa aika vuodesta, puhdistusryhmäläiset valmistautuivat hämärän laskeuduttua alkavaan metsästykseen. Ryhmäläiset olivat innoissaan: he eivät olleet vielä tutkineetkaan tätä kyläpahasta.
Yksi miehistä oli jo napannut ihmissuden, joka kylläkin oli ihmishahmossaan ja edellisestä muodonmuutoksesta heikko. Hän läimäytti heikompaa miestä kasvoihin ja tämä rojahti oman verensa tahrimaan hankeen. Sylkäistyään verta ja hampaita suustaan susimies nousi kontilleen ja mulkaisi puhditusryhmän miestä edessään.
"Joudutte kaikki vielä helvettiin!" hän sähähti, mutta toinen mies ei hätkähtänyt vaan löi häntä uudestaan. Ihmissusi nousi heikosti istumaan polviensa päälle
"Me olemme jo helvetissä", kuului pehmeä, mutta särmikäs ääni, joka ei kuulunut aiemmalle puhdistajalle. Susi käänryi katsomaan äänen suuntaan. Hän näki pitkän miehen, jonka mustissa hiuksissa oli lumihiutaleita ja silmissä kyti tuli. Tulija astui ihmissuden sormille ja kumartui sen verran, että kahden miehen kasvot olivat samalla tasolla.
"Perheesi katselee", mustatukkainen mies sanoi saaden ihmisuden katsomaan kauhistuneena kotiovensa suuntaan. Hänen vaimonsa ja poikansa seisoivat kynnyksellä silmät selällään, kasvot kyyneleiden juovittamina.
"Ei", mies henkäisi, "Menkää sisälle!"
Vaimo näytti havahtuvan ja aikoi astua talonsa turviin.
Mustatukkainen puhdistaja vilkaisi välinpitämättömästi olkansa yli.
"Älkää", hän kielsi äkisti, ja jokin miehen äänessä sai vaimon seisahtumaan. Puhdistaja potkaisi susimiestä leukaan polvellaan, ja mies lensi jaloilleen. Samalla puhdistaja läimäisi hänet seinää vasten ja vetäisi hopeisen vaarnan vyöltää yhdellä sulavalla liikkeellä. Vaarnasta lähi kylmä kilahdus kun puhdistaja avasi sen täyteen pituuteensa.
Sitten isku ja vaimon tukahtunut huudahdus.
Puhdistaja päästi sudesta irti ja antoi ruumiin tupsahtaa raskaasti lumeen. Hän katseli hetken kuinka hanki värjäytyi punaiseksi ja pyyhki sitten vaarnansa.
"Miksi?!" vaimo kiljaisi äkisti ja yritti pidellä poikaansa menemästä isänsä luokse. Mustatukkainen puhdistaja käveli tyynesti naisen luokse ja seisahtui tämän eteen vilkaisten poikaa. Hän huomasi pojan katsovan surun ja kauhun sekaisin tuntein, kuinka ensin paikalla ollut puhdistaja nosti huokaisten pojan isän ruumiin olalleen ja jäi odottamaan kapteeniaan.
Puhdistaja hymyili tavalla, joka sai vaimon värisemään ja vetämään poikansa lähemmäs itseään. Tämä mies... hänen silmiään ei näkynyt hatun lierin alta.
"Teen vain työtäni, ma'am", puhdistaja sanoi ja kohotti päätään sen verran, että vaimo ja poika näkivät hänen kasvonsa. Vaimo henkäisi terävästi etsiessään epätoivoisesti miehen mustista silmistä tunnetta. Nainen pudisteli päätään heikosti.
"Hm", puhdistaja tuhahti hymyillen naisen ja pojan ahdingolle. "Älkää syyttäkö tästä viattomia miehiä."
Hän nyökkäsi kohti taaempana seisovaa puhdistajaa.
"He tekevät vain työtään, toiset taas..."
Hymy palasi hänen huulilleen.
"... tekevät tätä vapaaehtoisesti."
Vaimo vetäisi terävästi henkeä ja romahti poikansa viereen vetäen ehkä seitsemän vuotiaan lapsen syliinsä ja itkien lohduttomasti.
Mustatukkainen puhdistaja soi heille vielä yhden katseen ennen kuin lähti paikalta viitaten toista puhdistajaa seuraamaan.
"Eikö tuo ollut hieman tarpeetonta, sir?" ruumista kantava puhdistaja kysyi vilkaisten olkansa yli itkevää vaimoa ja vihasta kihisevää poikaa. Toinen hymyili ja hymähti lähes huvittuneena.
"Ei", hän vastasi. "Turha kaunistella totuutta. Sitä paitsi --"
Hän kohotti katseensa toiseen puhdistajaan, joka yritti olla sävähtämättä.
"-- lapsissahan on tulevaisuutemme."
Heidän tiensä erkanivat kun he saapuivat puhdistusryhmän tukikohtaan, eikä ruumista kantava puhdistaja voinut olla huokaisematta helpotuksesta.
Toinen kuuli sen ja hymähti huokaukselle ennen kuin pysähtyi lähelle metsänrajaa.
Tummien silmien katse liukui lumisten puiden lomassa, vaikka hän itse mietti jotakin ihan muuta.
'Mjaa, voisin melkein lähteä syömään.'