Post by Deltamary on Nov 18, 2008 23:28:17 GMT 2
Nehra katsoi Farenia huvittuneena. Hänen kasvonsa olivat hetkellisesti jähmettynyt ilmeeseen, jossa suu oli hymyilevästi raollaan.
'No kappas.'
Koko alkuillan Faren oli tuntunut olevan vakuuttunut sosiaalisten kykyjensä ja rohkeutensa puutteesa, mutta oli kuitenkin onnitunut porskuttamaan eteenpäin. Ja tässä sitä nyt oltiin jo käytännössä tehty ehdotus petipuuhien puolelle. Niin eihän se ollut mitenkään tavatonta leppoisissa juhlissa, hyvän tunnelman ja seuran maustamana.
Nehra naurahti. Ei hän loukkaantunut lipsahduksesta. Nehra ei ollut sellaista tyyppiä.
Mutta ei hän myöskään ollut sitä tyyppiä, joka piti rakastelua jotenkin pyhänä tai siinä mielessä ainutlaatuisena, että sitä sai harjoittaa ainoastaan sen oikean kanssa.
Koska vetehinen oli kuitenkin huomannut seuralaisensa äkillisen ahdingon (ja niin olihan Nehrakin yllättynyt), hän sivuutti koko lipsautuksen.
Mutta tanssilta Nehra ei Farenia säästäisi nyt, kun mies oli kerran auliisti "itse tehnyt aloitteen".
Nehra nosti itsensä nojaamasta pöydän kulmaan ja tarttui Farenin kädessä olevaan lasiin.
Tässä vaiheessa iltaa jo muutamia lyrathilaisia oli jo poistunut majataloista; kuka väsynyt, kuka tylsistynyt, kuka sitten menossa jonnekkin muualle jatkoille.
Tämä ei kuitenkaan vähentänyt juhlijoita palvelevan henkilökunnan työtä. Väsynein tuntui olevan pieni orkesteri, joka oli sisukkaasti säestänyt juhlia alusta alkaen. Tähän väliin oli kuitenkin hyvä sen mielestä hiukan hidastaa tahtia.
Kuin raskaasti ulos huokaisten orkesteri aloitti hitaan kappaleen, jonka keulakuvana soi haikeamielinen viulua tai kitaraa muistuttava soitin. Juhlaväki ei tuntunut panevan pahakseen vaan vaihtoivat kuuliaisesti rauhallisempaan menoon.
Nehra oli vetänyt seuralaisensa tanssilattialle. Miehen keskenjäänyt lasillinen seisoi nyt pöydällä Nehra tyhjän lasin vieressä. Hiukan orvon näköisenä, mutta kylläpä asetelman kohta joku kävisi siivoamassa.
"Osaatko viedä?" Nehra kysyi ja laski vasemman kätensä Farenin olkapäälle.
'No kappas.'
Koko alkuillan Faren oli tuntunut olevan vakuuttunut sosiaalisten kykyjensä ja rohkeutensa puutteesa, mutta oli kuitenkin onnitunut porskuttamaan eteenpäin. Ja tässä sitä nyt oltiin jo käytännössä tehty ehdotus petipuuhien puolelle. Niin eihän se ollut mitenkään tavatonta leppoisissa juhlissa, hyvän tunnelman ja seuran maustamana.
Nehra naurahti. Ei hän loukkaantunut lipsahduksesta. Nehra ei ollut sellaista tyyppiä.
Mutta ei hän myöskään ollut sitä tyyppiä, joka piti rakastelua jotenkin pyhänä tai siinä mielessä ainutlaatuisena, että sitä sai harjoittaa ainoastaan sen oikean kanssa.
Koska vetehinen oli kuitenkin huomannut seuralaisensa äkillisen ahdingon (ja niin olihan Nehrakin yllättynyt), hän sivuutti koko lipsautuksen.
Mutta tanssilta Nehra ei Farenia säästäisi nyt, kun mies oli kerran auliisti "itse tehnyt aloitteen".
Nehra nosti itsensä nojaamasta pöydän kulmaan ja tarttui Farenin kädessä olevaan lasiin.
Tässä vaiheessa iltaa jo muutamia lyrathilaisia oli jo poistunut majataloista; kuka väsynyt, kuka tylsistynyt, kuka sitten menossa jonnekkin muualle jatkoille.
Tämä ei kuitenkaan vähentänyt juhlijoita palvelevan henkilökunnan työtä. Väsynein tuntui olevan pieni orkesteri, joka oli sisukkaasti säestänyt juhlia alusta alkaen. Tähän väliin oli kuitenkin hyvä sen mielestä hiukan hidastaa tahtia.
Kuin raskaasti ulos huokaisten orkesteri aloitti hitaan kappaleen, jonka keulakuvana soi haikeamielinen viulua tai kitaraa muistuttava soitin. Juhlaväki ei tuntunut panevan pahakseen vaan vaihtoivat kuuliaisesti rauhallisempaan menoon.
Nehra oli vetänyt seuralaisensa tanssilattialle. Miehen keskenjäänyt lasillinen seisoi nyt pöydällä Nehra tyhjän lasin vieressä. Hiukan orvon näköisenä, mutta kylläpä asetelman kohta joku kävisi siivoamassa.
"Osaatko viedä?" Nehra kysyi ja laski vasemman kätensä Farenin olkapäälle.