Post by Syhis on Feb 1, 2016 16:01:45 GMT 2
// Caldera ja Adrien tänne! c: //
Alumit oli huonolla tuulella. Hän oli onnistuneesti löytänyt heidän, hänen ja Zarekin, tien erämaasta kaupunkiin. Matka oli ollut vaarallinen, sillä kaikenlaisia kummallisia otuksia oli hyökännyt ihmissuden kimppuun. Alumit olisi niin kovasti halunnut jäädä miekkailemaan, mutta tiestysti Zarek oli juuri silloin ottanut johdon itselleen ja juossut pakoon.
'Raukkamaista', Alumit murahti itsekseen kulkiessaan eteenpäin hiljaista pääkatua. Tämä Domarch oli muuttunut yllättävän paljonkin Mihraksen palon jälkeen, mutta nyt vilkkaassa kaupungissa oli hiljaista. Kova pakkanen oli ajanut kaikki olennot sisätiloihin, sillä kukapa haluaisi vapaaehtoisesti jäädyttää itseään.
Niinpä ihmissusikin päätti suunnata kulkunsa lähimpään kuppilaan, joka oli kadun varrella. Hän seisahtui hetkeksi rakennuksen eteen, ikään kuin arvioiden sitä. Vino hymy kohosi Alumitin huulille. Tämä paikkahan vaikutti varsin eläväiseltä musiikista ja melusta päätellen. Hän halusi ehdottomasti päästä takaisin sivistyksen pariin pitkän erämaaretken jälkeen. Niin noh, jos tällaista kuppilaa piti sivystyneenä, mutta se oli ehdottomasti paljon parempi vaihtoehto kuin pelkkä lälly-Zarekin seura.
Ihmissusi avasi oven ja lämmin ilma puski vasten kasvoja. Kyllä, sisätiloissa oli huomattavasti paljon mukavampi kuin ulkona pakkasessa. Porukkaa näytti olevan paljon, mitä Alumit tietenkin halusi heti käyttää hyväkseen. Hän tiesi surkean rahatilanteensa ja mikäli hän haluaisi jotain tyhjän vatsansa täytteeksi, täytyi hieman 'lainata' joltain.
Ihmissusi käveli kohti tiskiä varsin itsevarmanoloisena ja ohimennen sieppasi sulavalla liikkeellä erään miehen taskusta tämän rahapussukan. Näin täydessä kapakassa kukaan tuskin huomaisi mitään, tällaisessa porukkamäärässähän voisi
helposti kadottaa yhtä sun toista.
Alumit hymyili tyytyväisenä itseensä ja istahti korkealle jakkaralle tiskin ääreen ja nojautui kyynärpäillään pöytää vasten. Siinä missä Zarek olisi halunnut istuutua jonnekin syrjäisään nurkaan, Alumit totta kai halusi olla keskellä kaikkea.
'Oletko nyt ihan varma tästä?' Zarek kysyi epävarman kuuloisena. Alumit ei osannut pysyä huomaamattomana, mikä sai aina Zarekin huolestuneeksi.
"Älä lässytä", Alumit tuhahti ja napitti auki villavuorista, harmaata takkiaan. Kapakassa oli niin lämmin, että hänellä alkoi olla tukahduttavan kuuma talvitakkinsa ja kahden villapaitansa alla. Ihmissusi oli onnistunut pöllimään jonkun pyykkinarulta jopa harvinaisen oikean kokoiset vaatteet itselleen. Reppuunsa hän oli tunkenut kaikki vaihtovaatteiksi kelpaavat. Vaatetustilanne oli siis harvinaisen hyvä, eikä hän näyttänyt ihan miltään rääsyläiseltä tällä hetkellä, minkä ansiosta hän sulautui sen asian puolesta hyvin kapakan muuhun porukkaan.
Alumit tilasi itselleen lihakeiton, sillä se oli ainut hyvältä ja täyttävältä kuulostava ateria paikan surkeassa ruokalistassa. Hän naputteli hermostuneena sormiaan pöydän pintaa vasten ja näytti varsin närkästyneeltä. Hän ei sietänyt minkäänlaista odottelua ja tylsistyneenä antoi katseensa kiertää ymmpäri kapakkaa. Juopuneita ihmisiä, nauravia ihmisiä.. tylsiä ihmisiä.
'Älä tee mitään typerää. Ruoka tulee varmasti ihan pian', Zarek yritti rauhoitella toista persoonaa, kun oli huomannut tämän hermostuneisuuden.
// Tästäpä se lähtee~ :'D Ja varoitukset mahdollisesta kökköydestä.. taukoa ollut ihan mukavasti ^^' //
Alumit oli huonolla tuulella. Hän oli onnistuneesti löytänyt heidän, hänen ja Zarekin, tien erämaasta kaupunkiin. Matka oli ollut vaarallinen, sillä kaikenlaisia kummallisia otuksia oli hyökännyt ihmissuden kimppuun. Alumit olisi niin kovasti halunnut jäädä miekkailemaan, mutta tiestysti Zarek oli juuri silloin ottanut johdon itselleen ja juossut pakoon.
'Raukkamaista', Alumit murahti itsekseen kulkiessaan eteenpäin hiljaista pääkatua. Tämä Domarch oli muuttunut yllättävän paljonkin Mihraksen palon jälkeen, mutta nyt vilkkaassa kaupungissa oli hiljaista. Kova pakkanen oli ajanut kaikki olennot sisätiloihin, sillä kukapa haluaisi vapaaehtoisesti jäädyttää itseään.
Niinpä ihmissusikin päätti suunnata kulkunsa lähimpään kuppilaan, joka oli kadun varrella. Hän seisahtui hetkeksi rakennuksen eteen, ikään kuin arvioiden sitä. Vino hymy kohosi Alumitin huulille. Tämä paikkahan vaikutti varsin eläväiseltä musiikista ja melusta päätellen. Hän halusi ehdottomasti päästä takaisin sivistyksen pariin pitkän erämaaretken jälkeen. Niin noh, jos tällaista kuppilaa piti sivystyneenä, mutta se oli ehdottomasti paljon parempi vaihtoehto kuin pelkkä lälly-Zarekin seura.
Ihmissusi avasi oven ja lämmin ilma puski vasten kasvoja. Kyllä, sisätiloissa oli huomattavasti paljon mukavampi kuin ulkona pakkasessa. Porukkaa näytti olevan paljon, mitä Alumit tietenkin halusi heti käyttää hyväkseen. Hän tiesi surkean rahatilanteensa ja mikäli hän haluaisi jotain tyhjän vatsansa täytteeksi, täytyi hieman 'lainata' joltain.
Ihmissusi käveli kohti tiskiä varsin itsevarmanoloisena ja ohimennen sieppasi sulavalla liikkeellä erään miehen taskusta tämän rahapussukan. Näin täydessä kapakassa kukaan tuskin huomaisi mitään, tällaisessa porukkamäärässähän voisi
helposti kadottaa yhtä sun toista.
Alumit hymyili tyytyväisenä itseensä ja istahti korkealle jakkaralle tiskin ääreen ja nojautui kyynärpäillään pöytää vasten. Siinä missä Zarek olisi halunnut istuutua jonnekin syrjäisään nurkaan, Alumit totta kai halusi olla keskellä kaikkea.
'Oletko nyt ihan varma tästä?' Zarek kysyi epävarman kuuloisena. Alumit ei osannut pysyä huomaamattomana, mikä sai aina Zarekin huolestuneeksi.
"Älä lässytä", Alumit tuhahti ja napitti auki villavuorista, harmaata takkiaan. Kapakassa oli niin lämmin, että hänellä alkoi olla tukahduttavan kuuma talvitakkinsa ja kahden villapaitansa alla. Ihmissusi oli onnistunut pöllimään jonkun pyykkinarulta jopa harvinaisen oikean kokoiset vaatteet itselleen. Reppuunsa hän oli tunkenut kaikki vaihtovaatteiksi kelpaavat. Vaatetustilanne oli siis harvinaisen hyvä, eikä hän näyttänyt ihan miltään rääsyläiseltä tällä hetkellä, minkä ansiosta hän sulautui sen asian puolesta hyvin kapakan muuhun porukkaan.
Alumit tilasi itselleen lihakeiton, sillä se oli ainut hyvältä ja täyttävältä kuulostava ateria paikan surkeassa ruokalistassa. Hän naputteli hermostuneena sormiaan pöydän pintaa vasten ja näytti varsin närkästyneeltä. Hän ei sietänyt minkäänlaista odottelua ja tylsistyneenä antoi katseensa kiertää ymmpäri kapakkaa. Juopuneita ihmisiä, nauravia ihmisiä.. tylsiä ihmisiä.
'Älä tee mitään typerää. Ruoka tulee varmasti ihan pian', Zarek yritti rauhoitella toista persoonaa, kun oli huomannut tämän hermostuneisuuden.
// Tästäpä se lähtee~ :'D Ja varoitukset mahdollisesta kökköydestä.. taukoa ollut ihan mukavasti ^^' //