Post by Deleted on Jun 11, 2013 10:34:28 GMT 2
//Räyhä ja Sacha tänne päin //
Ilta oli vilkkaimmillaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, kun Hel astui suosikkijuottolaansa (tai, kuten paikka itseään nimitti, Oluthuone Olafiiin) hyväntuulisempana kuin kertaakaan aiemmin sillä viikolla. Hän oli saanut työlään mutta hyvätuottoisen tilauksen (kaksi naisten juhlapukua), minkä ohella mielialaan vaikutti ystävättären luona hetkeä aiemmin harjoitettu sivistynyt viiinmaistelu. Pubiin Hel oli kuitenkin päätynyt lähtemään yksin Innan valiteltua päänsärkyä. Vai oliko se selkäsärkyä. Hel ei ollut parhaimmillaan kuuntelijana, ja, nyt kun hän muisteli asiaa, saattoi olla, että hän oli tuolloinkin pauhannut jostakin niin keskittyneesti, että oli vain muodollisesti osoittanut kuulleensa Innan sanat.
Hel pysähtyi tiskille.
"Laita mitä vain."
Baarimikko laski hänelle epäilemättä paikan kalleinta olutta epäilemättä paikan suurimpaan tuoppiin. Hel tuijotti lasia hetken, kohautti sitten olkiaan ilmaistaakseen, että rahasta ei ollut kiinni, maksoi ja siirtyi juuri vapautuneeseen pöytään läheltä tiskiä. Katsastettuaan nopeasti pienen pubin hän totesi hiukan silmiään siristäen, että ikkunanviereisillä paikoilla istuvat miehet saattoivat olla ihmissusia... Mutta ehkä hän kestäisi sen.
Hel ehti tuskin ottaa yhden maistiaisen lasistaan, kun pöytää vasten rysähti nojaamaan vahvasti hieltä ja alkoholilta haiseva, juuri ja juuri jaloillaan pysyvä mies.
"Ssun hiukset on patukoillla", mies sammalsi kovaäänisesti ja kurotti kätensä koskettaakseen Helin valkoisia rastoja. "Patukoita. Mitä sse niin kuin tarkoittaa?"
Helin hyväntuulinen energia suuntautui puolessa sekunnissa uusille urille. Mikäli mies olisi ollut terävämmässä iskussa, olisi hän huomannut sinisten silmien välähtävän vaarallisesti.
"Älä koske. Mene pois, ole hyvä", Hel sanoi ja tarttui miehen käteen laskien sen pöydälle. Muuta varoitusta hän ei antaisi. Juomari katseli häntä ärtyneenä.
"Miksi naiset tekee itsestään mielenkiintoisen näköisiä ja sitten, sitten ei anna, anna edes katsoa?"
Hel pyöritteli silmiään vaivautumatta vastaamaan.
Ilta oli vilkkaimmillaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, kun Hel astui suosikkijuottolaansa (tai, kuten paikka itseään nimitti, Oluthuone Olafiiin) hyväntuulisempana kuin kertaakaan aiemmin sillä viikolla. Hän oli saanut työlään mutta hyvätuottoisen tilauksen (kaksi naisten juhlapukua), minkä ohella mielialaan vaikutti ystävättären luona hetkeä aiemmin harjoitettu sivistynyt viiinmaistelu. Pubiin Hel oli kuitenkin päätynyt lähtemään yksin Innan valiteltua päänsärkyä. Vai oliko se selkäsärkyä. Hel ei ollut parhaimmillaan kuuntelijana, ja, nyt kun hän muisteli asiaa, saattoi olla, että hän oli tuolloinkin pauhannut jostakin niin keskittyneesti, että oli vain muodollisesti osoittanut kuulleensa Innan sanat.
Hel pysähtyi tiskille.
"Laita mitä vain."
Baarimikko laski hänelle epäilemättä paikan kalleinta olutta epäilemättä paikan suurimpaan tuoppiin. Hel tuijotti lasia hetken, kohautti sitten olkiaan ilmaistaakseen, että rahasta ei ollut kiinni, maksoi ja siirtyi juuri vapautuneeseen pöytään läheltä tiskiä. Katsastettuaan nopeasti pienen pubin hän totesi hiukan silmiään siristäen, että ikkunanviereisillä paikoilla istuvat miehet saattoivat olla ihmissusia... Mutta ehkä hän kestäisi sen.
Hel ehti tuskin ottaa yhden maistiaisen lasistaan, kun pöytää vasten rysähti nojaamaan vahvasti hieltä ja alkoholilta haiseva, juuri ja juuri jaloillaan pysyvä mies.
"Ssun hiukset on patukoillla", mies sammalsi kovaäänisesti ja kurotti kätensä koskettaakseen Helin valkoisia rastoja. "Patukoita. Mitä sse niin kuin tarkoittaa?"
Helin hyväntuulinen energia suuntautui puolessa sekunnissa uusille urille. Mikäli mies olisi ollut terävämmässä iskussa, olisi hän huomannut sinisten silmien välähtävän vaarallisesti.
"Älä koske. Mene pois, ole hyvä", Hel sanoi ja tarttui miehen käteen laskien sen pöydälle. Muuta varoitusta hän ei antaisi. Juomari katseli häntä ärtyneenä.
"Miksi naiset tekee itsestään mielenkiintoisen näköisiä ja sitten, sitten ei anna, anna edes katsoa?"
Hel pyöritteli silmiään vaivautumatta vastaamaan.