Post by Deleted on Apr 11, 2013 17:36:54 GMT 2
//Cheikki rosvonsa kanssa!//
Päivä oli mitä ihanin. Keväinen aurinko paistoi lämpimästi saaden kärttyisemmänkin otuksen hymyilemään. Sacha oli tapansa mukaan aina hyvällä tuulella. Hän istui tyytyväisen näköisenä erään kahvilan terassilla, tutkien pergamentteja nenänsä edessä. Mies oli valinnut syrjäisimmän ja yksinäisimmän pöydän, jotta saisi olla rauhassa ja irti uteliaista katseista. Pergamentit olivat täynnä pientä tekstiä, riimuja ja symboleita. Sacha selasi niitä ja joi välillä kylmää olutta tuopistaan. Mitäs sen parempaa kuin istua auringossa ja nauttia viileästä juomasta!
Tutkittuaan tarpeeksi liuskoja - ja juoman loputtua - haltia jätti tarjoilijalle tippiä ja nousi lähteäkseen. Hän oli matkalla kotiin, tutkiakseen pergamentteja paremmin, mutta päätti kiertää pidemmän kautta. Oli niin kaunis kelikin ja aurinko suorastaan hyväili hänen vaaleaa hipiäänsä, eikä hänellä ollut kiire kotiin. Niinpä hän asetti käärityt pergamentit kainaloonsa ja heilautti hiussortuvia olan taakse. Vaaleat hiukset olivat vain puoliksi kiinni, joten paksut ja pisimmät hiukset saivat esittäytyä muulle kansalle. Aamulla hän oli jopa jaksanut letittää korvien eteen kaksi lettiä, jotka pomppivat hänen solisluun päällä rentojen askelien tahdissa. Päällään hänellä oli ohut sininen pitkähihainen paita, joka myötäili hänen lihaksiaan. Siihen päälle hän oli heittänyt mustan yksinkertaisen liivin ja jaloissa esiintyivät vaaleanharmaat, tiukat housut sekä mustat, hieman kuraiset bootsit.
Mies hyräili hiljaa, samalla kun käveli hiljeneviä katuja pitkin. Oli toisaalta mukava kadota siitä ihmisvilinästä ja kuunnella hetken rauhassa omia ajatuksia. Kotona hän aikoisi vielä varmistaa päätelmänsä pergamenteista ja palauttaisi ne huomenna tuttavalleen. Tämä oli liikemies, joka kuvitteli musteella olevan jotain arvoa ja koska ei ymmärtänyt alkemian perään yhtään, oli tämä pyytänyt palvelusta häntä tutkimaan niitä. Mutta haltia melkein osasi vilkaisulla sanoa, että ne paperit eivät olleet rahan mittapuulla mistään kotoisin. Hänelläkin oli sellaisia synteesejä ja kirjoituksia, eikä hänellä ollut ikinä varaa ostaa kalliita asioita.
Hetken mies jo luuli olevansa yksin kävelyllä, koska vastaan ei ollut tullut ketään. Häntä alkoi jo epäilyttämään, että mitä oli tapahtunut. Mutta sitten hänen korvansa havaitsivat ääniä, jotka kuulostivat.. mies ei tiennyt. Hän kiiruhti askeliaan.
//No olipa huikea alotus, koita kestää xD Aivot huutaa solukalvoja ja fotosynteesiä.//
Päivä oli mitä ihanin. Keväinen aurinko paistoi lämpimästi saaden kärttyisemmänkin otuksen hymyilemään. Sacha oli tapansa mukaan aina hyvällä tuulella. Hän istui tyytyväisen näköisenä erään kahvilan terassilla, tutkien pergamentteja nenänsä edessä. Mies oli valinnut syrjäisimmän ja yksinäisimmän pöydän, jotta saisi olla rauhassa ja irti uteliaista katseista. Pergamentit olivat täynnä pientä tekstiä, riimuja ja symboleita. Sacha selasi niitä ja joi välillä kylmää olutta tuopistaan. Mitäs sen parempaa kuin istua auringossa ja nauttia viileästä juomasta!
Tutkittuaan tarpeeksi liuskoja - ja juoman loputtua - haltia jätti tarjoilijalle tippiä ja nousi lähteäkseen. Hän oli matkalla kotiin, tutkiakseen pergamentteja paremmin, mutta päätti kiertää pidemmän kautta. Oli niin kaunis kelikin ja aurinko suorastaan hyväili hänen vaaleaa hipiäänsä, eikä hänellä ollut kiire kotiin. Niinpä hän asetti käärityt pergamentit kainaloonsa ja heilautti hiussortuvia olan taakse. Vaaleat hiukset olivat vain puoliksi kiinni, joten paksut ja pisimmät hiukset saivat esittäytyä muulle kansalle. Aamulla hän oli jopa jaksanut letittää korvien eteen kaksi lettiä, jotka pomppivat hänen solisluun päällä rentojen askelien tahdissa. Päällään hänellä oli ohut sininen pitkähihainen paita, joka myötäili hänen lihaksiaan. Siihen päälle hän oli heittänyt mustan yksinkertaisen liivin ja jaloissa esiintyivät vaaleanharmaat, tiukat housut sekä mustat, hieman kuraiset bootsit.
Mies hyräili hiljaa, samalla kun käveli hiljeneviä katuja pitkin. Oli toisaalta mukava kadota siitä ihmisvilinästä ja kuunnella hetken rauhassa omia ajatuksia. Kotona hän aikoisi vielä varmistaa päätelmänsä pergamenteista ja palauttaisi ne huomenna tuttavalleen. Tämä oli liikemies, joka kuvitteli musteella olevan jotain arvoa ja koska ei ymmärtänyt alkemian perään yhtään, oli tämä pyytänyt palvelusta häntä tutkimaan niitä. Mutta haltia melkein osasi vilkaisulla sanoa, että ne paperit eivät olleet rahan mittapuulla mistään kotoisin. Hänelläkin oli sellaisia synteesejä ja kirjoituksia, eikä hänellä ollut ikinä varaa ostaa kalliita asioita.
Hetken mies jo luuli olevansa yksin kävelyllä, koska vastaan ei ollut tullut ketään. Häntä alkoi jo epäilyttämään, että mitä oli tapahtunut. Mutta sitten hänen korvansa havaitsivat ääniä, jotka kuulostivat.. mies ei tiennyt. Hän kiiruhti askeliaan.
//No olipa huikea alotus, koita kestää xD Aivot huutaa solukalvoja ja fotosynteesiä.//