Post by Deleted on Apr 1, 2013 11:42:18 GMT 2
//Princess ja Niki tänne kiitos ~//
Kuusi kuukautta. Kuusi, hyvin pitkää ja puuduttavaa kuukautta Conrad oli odottanut tätä tilaisuutta. Hän sekä hänen ryhmänsä olivat saaneet vaativan tehtävän: Heidän täytyisi tappaa eräs vampyyri, joka teki kaikista roduista kaltaisiaan minkä ehti, vaikeuttaen tavallisten rotujen elämää. Kaiken lisäksi hän oli koronkirskuri ja velkojen maksuun kelpasi vampyyriksi muuttuminen, mikä lisäsi epäkuolleiden määrää saarella huomattavasti. Ongelmana tässä oli, että kyseinen henkilö oli varovaisempi, kuin kukaan puoliverisen tuntema. Kukaan ei edes tiennyt, minkä näköinen hän oil, joten ainoa realistinen vaihtoehto oli soluttautuminen.
Puoli vuotta sitten hän oli hankkiutunut piireihin, jotka tiesivät tästä mystisestä vampyyrista ja oli todistanut uskollisuutensa monesti. Nyt hän oli päässyt mukaan sisäpiiriin, mutta tietäen kohteen varovaisuuden, ei häntä välttämättä tänään edes nähtäisi, vaikka hän olisikin paikan päällä. Hän saattoi olla mies tai nainen, vanha tai nuori, koska Puhdistajila tai kellään muullakaan ei ollut mitään tietoa asiasta ja se oli turhauttavaa.
Conradista oli tehty vampyyrin näköinen magian avulla ja sellainen hän oli ollutkin viimeiset puoli vuotta. Hänellä oli päällään puku, hänen ihonsa oli lähes maidonvalkoinen ja hänelle oli jopa teetätetty erikseen pienet hampaan lisäykset, jotka lisäsivät vaikutelmaa. Lyhyeksi leikatut mustat hiukset lisäsivät vaikutelman aitoutta. Nyt hänellä oli kädessään tuoreella verellä täytetty pikari ja puoliverinen joi sitä ahnaasti. Maku oli kertakaikkisen hirvittävä, mutta hän ei antanut sen näkyä. Mies oli myös tottunut siihen, joten ei se enää niin hirveä ollut.
Hän istui suuren kartanon salissa neljän muun miehen kanssa, naputtaen sormiansa pöytään odottaen kärsimättömästi tämän vampyyrin saapumista, jota kutsuttin Carnivereksi. Nimi ei paljastanut mitään, eikä sen nimisestä oltu kuultu missään päin Lyrathia, se oli varmistettu kontakteilta moneen kertaan. Hän oli aseistettu pienellä puukolla, joka oli puvun takin sisällä, jota hän olisi valmis käyttämään heti kun tilaisuus tulisi. Myös hänen ryhmänsä oli paikalla, tosin he olivat piiloutuneet. Osa kattoparruihin ja osa pieniin salakäytäviin, joita kartanossa oli. Tämä oli näet siirretty Conradin itsensä omistukseen tämän peitetehtävän ajaksi, joten hän oli nyt asunut siellä puoli vuotta, oppien samalla tuntemaan jokaisen kätkön ja salakäytävän, joten jos homma menisi jollain tapaa pieleen, myös pakeneminen oli helppoa.
"Milloin Carnivere suvaitsee saapua?" Conrad tokaisi kärsimättömänä rikkoen huoneen ehdottoman hiljaisuuden.,
"Älä huoli, hän tulee kyllä." Vastasi häntä vastapäätä istuva vanhempi mies. Turhautuneena mies ei voinut muuta kuin odottaa, siemaisten aina pikaristaan silloin tällöin. Ulkoa kuului kauppiaiden huutelua ja elämän vilkkaita ääniä, sillä hehän olivat suuressa kauppakaupugissa, jossa kadut olivat aina täynnä. Carniveren tiedettiin pitävän tästä paikasta, kenties halpojen pakoteiden takia, joten siksi Conradille oli hankittu kartano tästä samaisesta kaupungista. Väijytys olisi myös helppo järjestää ihmisvilinän seassa, joten tässä oli paljon riskejä. Ulkona saattoi olla satoja, jotka palvelivat Carnivereä, joten tämä oli todella riskialtista puuhaa. Jos tästä tehtävästä olisi maksettu yhtään sen vähempää kuin siitä etukäteen maksettiin, puoliverinen olisi varmasti kieltäytynyt. Hän oli vaatinut maksun etukäteen, sillä jos hän kuolisi, ei rahoista olisi mitään iloa. Tosin heidän ryhmänsä sai kaikki vaarallisimmat tehtävät, sillä he eivät olleet koskaan epäonnistuneet ja siksi heitä pidettiin nyt parhaina, ainakin suurimmilta osin. Odottaessaan Conrad mietti, miten hän saisi oikean elämänsä taas järjestykseen, miten hän selittäisi kaikille puolen vuoden katoamisensa.
Kesti vielä jonkin aikaa, kunnes hän kuuli vaunujen pysähtyvän sisäpihalle. Tosin Conrad tai kukaan muukaan ei voinut tietää, oliko vaunuissa Carnivere, vai joku harhautus tai syötti, joten nyt piti edetä hiljaa ja varoen. Pian olisi se hetki, jolloin hän saisi normaalin elämänsä takaisin. Sitä hän odotti enemmän kuin mitään muuta. Jos tämä menisi nyt pilalle, seuraamukset voisivat olla katastrofaaliset.
//Tuli vähän pituutta, mutta ei se mitään Sekaan vaan ^^//
Kuusi kuukautta. Kuusi, hyvin pitkää ja puuduttavaa kuukautta Conrad oli odottanut tätä tilaisuutta. Hän sekä hänen ryhmänsä olivat saaneet vaativan tehtävän: Heidän täytyisi tappaa eräs vampyyri, joka teki kaikista roduista kaltaisiaan minkä ehti, vaikeuttaen tavallisten rotujen elämää. Kaiken lisäksi hän oli koronkirskuri ja velkojen maksuun kelpasi vampyyriksi muuttuminen, mikä lisäsi epäkuolleiden määrää saarella huomattavasti. Ongelmana tässä oli, että kyseinen henkilö oli varovaisempi, kuin kukaan puoliverisen tuntema. Kukaan ei edes tiennyt, minkä näköinen hän oil, joten ainoa realistinen vaihtoehto oli soluttautuminen.
Puoli vuotta sitten hän oli hankkiutunut piireihin, jotka tiesivät tästä mystisestä vampyyrista ja oli todistanut uskollisuutensa monesti. Nyt hän oli päässyt mukaan sisäpiiriin, mutta tietäen kohteen varovaisuuden, ei häntä välttämättä tänään edes nähtäisi, vaikka hän olisikin paikan päällä. Hän saattoi olla mies tai nainen, vanha tai nuori, koska Puhdistajila tai kellään muullakaan ei ollut mitään tietoa asiasta ja se oli turhauttavaa.
Conradista oli tehty vampyyrin näköinen magian avulla ja sellainen hän oli ollutkin viimeiset puoli vuotta. Hänellä oli päällään puku, hänen ihonsa oli lähes maidonvalkoinen ja hänelle oli jopa teetätetty erikseen pienet hampaan lisäykset, jotka lisäsivät vaikutelmaa. Lyhyeksi leikatut mustat hiukset lisäsivät vaikutelman aitoutta. Nyt hänellä oli kädessään tuoreella verellä täytetty pikari ja puoliverinen joi sitä ahnaasti. Maku oli kertakaikkisen hirvittävä, mutta hän ei antanut sen näkyä. Mies oli myös tottunut siihen, joten ei se enää niin hirveä ollut.
Hän istui suuren kartanon salissa neljän muun miehen kanssa, naputtaen sormiansa pöytään odottaen kärsimättömästi tämän vampyyrin saapumista, jota kutsuttin Carnivereksi. Nimi ei paljastanut mitään, eikä sen nimisestä oltu kuultu missään päin Lyrathia, se oli varmistettu kontakteilta moneen kertaan. Hän oli aseistettu pienellä puukolla, joka oli puvun takin sisällä, jota hän olisi valmis käyttämään heti kun tilaisuus tulisi. Myös hänen ryhmänsä oli paikalla, tosin he olivat piiloutuneet. Osa kattoparruihin ja osa pieniin salakäytäviin, joita kartanossa oli. Tämä oli näet siirretty Conradin itsensä omistukseen tämän peitetehtävän ajaksi, joten hän oli nyt asunut siellä puoli vuotta, oppien samalla tuntemaan jokaisen kätkön ja salakäytävän, joten jos homma menisi jollain tapaa pieleen, myös pakeneminen oli helppoa.
"Milloin Carnivere suvaitsee saapua?" Conrad tokaisi kärsimättömänä rikkoen huoneen ehdottoman hiljaisuuden.,
"Älä huoli, hän tulee kyllä." Vastasi häntä vastapäätä istuva vanhempi mies. Turhautuneena mies ei voinut muuta kuin odottaa, siemaisten aina pikaristaan silloin tällöin. Ulkoa kuului kauppiaiden huutelua ja elämän vilkkaita ääniä, sillä hehän olivat suuressa kauppakaupugissa, jossa kadut olivat aina täynnä. Carniveren tiedettiin pitävän tästä paikasta, kenties halpojen pakoteiden takia, joten siksi Conradille oli hankittu kartano tästä samaisesta kaupungista. Väijytys olisi myös helppo järjestää ihmisvilinän seassa, joten tässä oli paljon riskejä. Ulkona saattoi olla satoja, jotka palvelivat Carnivereä, joten tämä oli todella riskialtista puuhaa. Jos tästä tehtävästä olisi maksettu yhtään sen vähempää kuin siitä etukäteen maksettiin, puoliverinen olisi varmasti kieltäytynyt. Hän oli vaatinut maksun etukäteen, sillä jos hän kuolisi, ei rahoista olisi mitään iloa. Tosin heidän ryhmänsä sai kaikki vaarallisimmat tehtävät, sillä he eivät olleet koskaan epäonnistuneet ja siksi heitä pidettiin nyt parhaina, ainakin suurimmilta osin. Odottaessaan Conrad mietti, miten hän saisi oikean elämänsä taas järjestykseen, miten hän selittäisi kaikille puolen vuoden katoamisensa.
Kesti vielä jonkin aikaa, kunnes hän kuuli vaunujen pysähtyvän sisäpihalle. Tosin Conrad tai kukaan muukaan ei voinut tietää, oliko vaunuissa Carnivere, vai joku harhautus tai syötti, joten nyt piti edetä hiljaa ja varoen. Pian olisi se hetki, jolloin hän saisi normaalin elämänsä takaisin. Sitä hän odotti enemmän kuin mitään muuta. Jos tämä menisi nyt pilalle, seuraamukset voisivat olla katastrofaaliset.
//Tuli vähän pituutta, mutta ei se mitään Sekaan vaan ^^//