Post by Deleted on May 30, 2013 18:46:30 GMT 2
//Anteeksi kamalasti kesto, mutta olin aika vakavastikin sairas lähes tulkoon viimeiset neljä viikkoa ja siksi en ole oikein pystynyt vastailemaan//
Oli jo hetken aikaa ollut hiljaista kunnes Zerachiel antoi vastauksensa. Vanhus kohotti kulmiaan. Hän oli yllättynyt, että nainen todella pystyi edes esittämään nöyrää, sillä kuuleman mukaan ei hän sitä kovin usein ollut elämässään tehnyt.
"No, pystyt sentään myöntämään tehneesi virheitä." Vanhuksen ääni oli hiljainen ja ehkä siinä oli jopa jonkun verran myötätuntoa. Lucius tunsi olevan myöskin harvinaisen väsynyt. Ehkä hän oli jo väsynyt elämään. Ehkä juuri siksi kuoleminen ei tuntunut niin kamalalta vaihtoehdolta. Seuraavaksi Neji sanoi sanottavansa ja tämän kuullessaan kaikki myötätunto hävisi Luciuksen mielestä ja niiden tilalle tuli niin silmitön viha, että sitä oli vaikea uskoakaan. Hän veti syvään henkeä ja käveli sitten Nejin lähelle. Ensin hän katsahti Nathanielia.
"Sinun olisi parasta pysyä siinä, että isäsi pysyy pystyssä. Jos edes ajattelet mitään uhkarohkeaa, olet kuollut mies." Ääni oli kylmä kuin jää. Myöskin Luciuksen käteen oli ilmestynyt pimeydestä muotoutunut sauva tehostamaan hänen sanojaan. Se helpotti loitsujen kanavoimista, jos hänen niitä tarvitsisi tehdä.
"Sanoin jo kerran, että sinun kannattaisi pitää suusi kiinni. Luulet olevasi niin paljon parempi kuin minä, koska sinussa on ylhäistä verta. Et sinäkään pystynyt minua estämään istuttamasta demonia poikaasi. No, katsotaan nyt sitten, kuinka paljon sinussa on miestä."
"Sinä anelet vielä armoa ennen kuin tämä on ohi." Hän lisäsi nopeasti ja nousi tämän jälkeen ylös ja käveli pöydällä makaavan Gabrielin luo.
"Haluatte varmasti kuulla hänen äänensä, joten ajattelin herättää hänet. Häntä tosin syödään parhaillaan sisältä päin, niin sanoakseni, joten kivut ovat varmasti sietämättömän kovia. Kutsun sitä mätänemiseksi ihan vain sen takia, että se näyttää siltä. Mutta enhän hänen kivuistaan välitä. Ei hän merkitse minulle mitään." Sen enempiä odottelematta hän kosketti sauvalla Gabrielin otsaa ja perääntyi sitten. Hetken kesti, mutta sitten poika avasi silmänsä. Hän katseli hetken ympärilleen, mutta alkoi tämän jälkeen kirkua niin kovaa kuin kurkusta vain lähti. Hän ei tosin pystynyt liikkumaan vieläkään, sillä demoni piti häntä halvaantuneessa tilassa, jossa hän kuitenkin pystyi kokemaan kipua. Ei tosin voinut tietää tuliko ääni oikeasta kivusta vai pakottiko olento hänet huutamaan kuten se tähän asti oli estänyt häntä avaamasta silmiään tai puhumaan. Äänen kuullessaan vanhus kääntyi ympäri.
"Pojasta lähtee kyllä ääntä." Lucius hymyili ja käveli sitten Nejin luo.
"Nyt katsotaan mitä sinä voit tehdä hänen hyväkseen." Pienen tauon jälkeen hän lisäsi.
"Vinkkinä: Et voi tehdä mitään, paitsi päättää hänen kipunsa lopullisesti." Nejin toiseen käteen ilmestyi musta tikari.
//Koska olen ollut pitkään poissa, ehdin jo vähän unohtaa miten tämä meni ja siksi siellä voikin olla jotain ylimääräistä lisättynä. Sanokaa ihmeessä, jos on jotain mikä ei teille sovi ~//
Oli jo hetken aikaa ollut hiljaista kunnes Zerachiel antoi vastauksensa. Vanhus kohotti kulmiaan. Hän oli yllättynyt, että nainen todella pystyi edes esittämään nöyrää, sillä kuuleman mukaan ei hän sitä kovin usein ollut elämässään tehnyt.
"No, pystyt sentään myöntämään tehneesi virheitä." Vanhuksen ääni oli hiljainen ja ehkä siinä oli jopa jonkun verran myötätuntoa. Lucius tunsi olevan myöskin harvinaisen väsynyt. Ehkä hän oli jo väsynyt elämään. Ehkä juuri siksi kuoleminen ei tuntunut niin kamalalta vaihtoehdolta. Seuraavaksi Neji sanoi sanottavansa ja tämän kuullessaan kaikki myötätunto hävisi Luciuksen mielestä ja niiden tilalle tuli niin silmitön viha, että sitä oli vaikea uskoakaan. Hän veti syvään henkeä ja käveli sitten Nejin lähelle. Ensin hän katsahti Nathanielia.
"Sinun olisi parasta pysyä siinä, että isäsi pysyy pystyssä. Jos edes ajattelet mitään uhkarohkeaa, olet kuollut mies." Ääni oli kylmä kuin jää. Myöskin Luciuksen käteen oli ilmestynyt pimeydestä muotoutunut sauva tehostamaan hänen sanojaan. Se helpotti loitsujen kanavoimista, jos hänen niitä tarvitsisi tehdä.
"Sanoin jo kerran, että sinun kannattaisi pitää suusi kiinni. Luulet olevasi niin paljon parempi kuin minä, koska sinussa on ylhäistä verta. Et sinäkään pystynyt minua estämään istuttamasta demonia poikaasi. No, katsotaan nyt sitten, kuinka paljon sinussa on miestä."
"Sinä anelet vielä armoa ennen kuin tämä on ohi." Hän lisäsi nopeasti ja nousi tämän jälkeen ylös ja käveli pöydällä makaavan Gabrielin luo.
"Haluatte varmasti kuulla hänen äänensä, joten ajattelin herättää hänet. Häntä tosin syödään parhaillaan sisältä päin, niin sanoakseni, joten kivut ovat varmasti sietämättömän kovia. Kutsun sitä mätänemiseksi ihan vain sen takia, että se näyttää siltä. Mutta enhän hänen kivuistaan välitä. Ei hän merkitse minulle mitään." Sen enempiä odottelematta hän kosketti sauvalla Gabrielin otsaa ja perääntyi sitten. Hetken kesti, mutta sitten poika avasi silmänsä. Hän katseli hetken ympärilleen, mutta alkoi tämän jälkeen kirkua niin kovaa kuin kurkusta vain lähti. Hän ei tosin pystynyt liikkumaan vieläkään, sillä demoni piti häntä halvaantuneessa tilassa, jossa hän kuitenkin pystyi kokemaan kipua. Ei tosin voinut tietää tuliko ääni oikeasta kivusta vai pakottiko olento hänet huutamaan kuten se tähän asti oli estänyt häntä avaamasta silmiään tai puhumaan. Äänen kuullessaan vanhus kääntyi ympäri.
"Pojasta lähtee kyllä ääntä." Lucius hymyili ja käveli sitten Nejin luo.
"Nyt katsotaan mitä sinä voit tehdä hänen hyväkseen." Pienen tauon jälkeen hän lisäsi.
"Vinkkinä: Et voi tehdä mitään, paitsi päättää hänen kipunsa lopullisesti." Nejin toiseen käteen ilmestyi musta tikari.
//Koska olen ollut pitkään poissa, ehdin jo vähän unohtaa miten tämä meni ja siksi siellä voikin olla jotain ylimääräistä lisättynä. Sanokaa ihmeessä, jos on jotain mikä ei teille sovi ~//