Post by Deleted on Aug 20, 2013 7:42:23 GMT 2
Sirius katsoi naista ja veljeään vuoron perään. Kuinka kuvottavaa, että aikuisten täytyi tunkea nokkansa joka asiaan ja toisten ongelmiin. Jos Swainin perässä oli vampyyri niin ei se kuulunut kenellekkään muulle. "Mikset sitten hoidellut tätä ämmää hengiltä? Vai etkö pystynyt, veljeni?" Sirius kysyi kulmiaan kurtistaen.
Eikö ollut puhetta, että eka koitetaan saada aikuiset pois ympäriltä ja sitten vasta jos ei uskota niin tapetaan. Sirius tosin ei tiennyt, että nainen olisi maagi.
Thesdaran katsoi tuota mustahiuksista poikaa joka vain huusi ja huusi hänelle ja uhoi hengen vientiä. Tosin ei tuon velikään mikään ihan fiksuin ollut. Molemmilla oli siis ongelmia siinä, että olisi aikuisten kanssa.
Katseensa siirtyi hetkeksi aikaa tuohon mieheen vieressään, joka vaikutti kovinkin sekava tunteiselta. Oliko Thes sittenkin törmännyt poikaansa? Maagia tosin hävetti se, että meni nimittelemään, mutta yhdennäköisyys tuntui olevan liian yhtenäinen. Hän muisti selkeästi pienen poikansa silmien värin ja sen pilkkeen. Hiustenväri ja muoto.
Metsäläinen painoi kätensä kasvoilleen ja huokaisi hiljaa. "Jos te haltiapojat ette jaksa katsella naamaani enää, mikä teitä estää lähteä täältä kulkemaan omia polkuja?" Kysyttiin hiukan päätään kallistaen.
Sirius kuuli naisen sanat. "Ensinnäkin! Sä ämmä! Jos kerran mun veli on sanonut, että se ei halua holhousta sulta tai sun apuas niin miks helvetissä sä sitten teet sitä väkisin?! Anna tulla!" Thes hymähti. "Olette niin nuoria ja voimattomia vielä. Ja olenhan sentään äiti ja tunnen vetoa siihen, että minun tulee auttaa nuoria kulkemaan eteenpäin. Äidin vaistot."
Hymyilyään ei voinut lopettaa, mutta Siriusta alkoi sen sijaan oksettamaan. "Painu helvettiin äiti luontees kanssa! Swain mennään."
Eikö ollut puhetta, että eka koitetaan saada aikuiset pois ympäriltä ja sitten vasta jos ei uskota niin tapetaan. Sirius tosin ei tiennyt, että nainen olisi maagi.
Thesdaran katsoi tuota mustahiuksista poikaa joka vain huusi ja huusi hänelle ja uhoi hengen vientiä. Tosin ei tuon velikään mikään ihan fiksuin ollut. Molemmilla oli siis ongelmia siinä, että olisi aikuisten kanssa.
Katseensa siirtyi hetkeksi aikaa tuohon mieheen vieressään, joka vaikutti kovinkin sekava tunteiselta. Oliko Thes sittenkin törmännyt poikaansa? Maagia tosin hävetti se, että meni nimittelemään, mutta yhdennäköisyys tuntui olevan liian yhtenäinen. Hän muisti selkeästi pienen poikansa silmien värin ja sen pilkkeen. Hiustenväri ja muoto.
Metsäläinen painoi kätensä kasvoilleen ja huokaisi hiljaa. "Jos te haltiapojat ette jaksa katsella naamaani enää, mikä teitä estää lähteä täältä kulkemaan omia polkuja?" Kysyttiin hiukan päätään kallistaen.
Sirius kuuli naisen sanat. "Ensinnäkin! Sä ämmä! Jos kerran mun veli on sanonut, että se ei halua holhousta sulta tai sun apuas niin miks helvetissä sä sitten teet sitä väkisin?! Anna tulla!" Thes hymähti. "Olette niin nuoria ja voimattomia vielä. Ja olenhan sentään äiti ja tunnen vetoa siihen, että minun tulee auttaa nuoria kulkemaan eteenpäin. Äidin vaistot."
Hymyilyään ei voinut lopettaa, mutta Siriusta alkoi sen sijaan oksettamaan. "Painu helvettiin äiti luontees kanssa! Swain mennään."