Post by Deleted on Nov 11, 2012 18:32:13 GMT 2
//Zera Siriuksen kanssa, tse tse! Tylsä otsikko mutta olkoon xD //
Syksy oli saapunut Lyrathiin. Oli kylmää ja kosteaa, illat olivat pimeämpiä joka taasen innoitti pimeydessä kulkevia metsästämään enemmn ja useammin. Ja vaikka ihmiset pysyttelivät mielummin takkatulien ääressä kotona, niin silti aina Sirkuksen tultua kaupunkiin, oli teltta tupaten täynnä! Sirkus oli eilen illalla lähtenyt liikkeelle Frenosta ja vaunut olivat päättäneet pysähtyä lähelle pientä kylää. Amelia mietti että he olisivat pikku kylässä muutaman päivän, että porukka saisi levätä ja harjoitella uusia temppuja. Vaunut olivat metsän keskellä rykelmässä. Kylään asti he eivät olleet kehdanneet mennä metelin takia. Peikot karjuivat häkeissä ja hiidet paukuttivat pikku nyrkkejään vasten kaltereita. Linnut sirkuttelivat iloisesti pienessä häkissään tai ihmisten ympärillä. Tunnelilohikäärme haukotteli erään pikku teltan nurkilla mutta kohotti päätään, kun ohi meni tuttuja ihmisiä. Kolme pientä keijua kävi rapsuttamassa kyseistä eläintä leuan alta ennenkuin kiiruhtivat ihmismuodossa olevansa sisarensa perään. Juro kääpiö jupisi ohi kulkiessaan ja heitti salavihkaisesti omenan tunnelilohikäärmeen nenän alle. Siitä Amor sen poimi ja söi yhtenä suu palana.
Sitten yhtäkkiä lohikäärmeen pää käännähti sivulle kuullessaan tutun äänen.
"Sori Jamie, minun pitää mennä. Harjoittelen Amorin kanssa uusia temppuja!" kuului pehmeä ääni ja teltasta tuli ulos punapäinen puolimetsäläinen. Tämän perässä tuli nuori mies, käsiään vilkkaasti huitoen.
"Mutta Kami, me emme ehdi ikinä puhua! Sinulla on aina kiire!" poika sanoi kärsimättömästi ja seisoi kädet lanteilla, kun Kamiksi kutsuttu käveli Amorin luo ja silitti tätä lempeästi.
"Anteeksi. Mutta haluaisin ennen talven tuloa opettaa ja näyttää esityksessä erään tempun ihmisille. Ehdimme kyllä puhua sitten kun Sirkus menee talviteloille" punapää sanoi ja napsautti sormea, jolloin tunnelilohikäärme nousi seisomaan ja venytteli selkäänsä. Poika näytti pohtivan hetken ajan ja nyökkäsi sitten.
"Hyvä on. Mutta me puhumme sitten kiirehtimättä ja rauhassa, kun esitys kausi on ohi, joohan?" Jamie sanoi ja otti askeleen kohti tyttöä, jolloin tyttö perääntyi. Jamie pysähtyi.
"Kyllä. Puhumme sitten... asioista. Mutta me menemme että ehdimme harjoitella ennen pimeän tuloa" Kami sanoi ja kipitti sitten pois pojan luota, Amor lupsakasti perässään jolkutellen. Poika huokaisi ja raapi takaraivoaan. Lintu lensi tämän olkapäälle.
"Joskus tuo tyttö on mahdoton" poika sanoi linnulle, kohautti harteitaan ja kääntyi toiseen suuntaan.
"Joskus tuo poika on mahdoton" Kami jupisi taas toisaalla Amorille, joka ei kylä ymmärtäisi hölkkäsen pöläystäkään Kamin ahdingosta. Kami puri huultaan ja katsoi taivaalle, jossa aurinko vielä lämmittäisi muutaman tunnin ennenkuin painuisi mailleen.
Niin, kohta olisi talvi eikä silloin olisi pakopaikkaa. Mitä hän tekisi? Liimautuisi Elijahiin tai Melloniin koko talveksi? Tai ehkä Derekiin, Jamie tuskin puhuisi äksyn kääpiön seurassa tunteista. Kami oli mietteissä mutta asia unohtui kun sininen tunnelilohikäärme töytäisi häntä pienoisesti päällään. Tyttö silitti kyseistä eläintä.
"Anteeksi että käytin sinua taas tekosyynä lähteä pois leiristä. Mutta olet ainoa pelastajani tällä hetkellä pojuseni~" tyttö sanoi ja otti kepin maasta. Amor sekosi kepin nähdessään ja se odotti innokkaana että Kami heittäisi sen.
"Nouda!" punapää huudahti ja heitti kepin voimiensa takaa kauas.
//Joo, tälläistä alkulätinää nyt näin, mutta koita änketä mukaan ^^ //
Syksy oli saapunut Lyrathiin. Oli kylmää ja kosteaa, illat olivat pimeämpiä joka taasen innoitti pimeydessä kulkevia metsästämään enemmn ja useammin. Ja vaikka ihmiset pysyttelivät mielummin takkatulien ääressä kotona, niin silti aina Sirkuksen tultua kaupunkiin, oli teltta tupaten täynnä! Sirkus oli eilen illalla lähtenyt liikkeelle Frenosta ja vaunut olivat päättäneet pysähtyä lähelle pientä kylää. Amelia mietti että he olisivat pikku kylässä muutaman päivän, että porukka saisi levätä ja harjoitella uusia temppuja. Vaunut olivat metsän keskellä rykelmässä. Kylään asti he eivät olleet kehdanneet mennä metelin takia. Peikot karjuivat häkeissä ja hiidet paukuttivat pikku nyrkkejään vasten kaltereita. Linnut sirkuttelivat iloisesti pienessä häkissään tai ihmisten ympärillä. Tunnelilohikäärme haukotteli erään pikku teltan nurkilla mutta kohotti päätään, kun ohi meni tuttuja ihmisiä. Kolme pientä keijua kävi rapsuttamassa kyseistä eläintä leuan alta ennenkuin kiiruhtivat ihmismuodossa olevansa sisarensa perään. Juro kääpiö jupisi ohi kulkiessaan ja heitti salavihkaisesti omenan tunnelilohikäärmeen nenän alle. Siitä Amor sen poimi ja söi yhtenä suu palana.
Sitten yhtäkkiä lohikäärmeen pää käännähti sivulle kuullessaan tutun äänen.
"Sori Jamie, minun pitää mennä. Harjoittelen Amorin kanssa uusia temppuja!" kuului pehmeä ääni ja teltasta tuli ulos punapäinen puolimetsäläinen. Tämän perässä tuli nuori mies, käsiään vilkkaasti huitoen.
"Mutta Kami, me emme ehdi ikinä puhua! Sinulla on aina kiire!" poika sanoi kärsimättömästi ja seisoi kädet lanteilla, kun Kamiksi kutsuttu käveli Amorin luo ja silitti tätä lempeästi.
"Anteeksi. Mutta haluaisin ennen talven tuloa opettaa ja näyttää esityksessä erään tempun ihmisille. Ehdimme kyllä puhua sitten kun Sirkus menee talviteloille" punapää sanoi ja napsautti sormea, jolloin tunnelilohikäärme nousi seisomaan ja venytteli selkäänsä. Poika näytti pohtivan hetken ajan ja nyökkäsi sitten.
"Hyvä on. Mutta me puhumme sitten kiirehtimättä ja rauhassa, kun esitys kausi on ohi, joohan?" Jamie sanoi ja otti askeleen kohti tyttöä, jolloin tyttö perääntyi. Jamie pysähtyi.
"Kyllä. Puhumme sitten... asioista. Mutta me menemme että ehdimme harjoitella ennen pimeän tuloa" Kami sanoi ja kipitti sitten pois pojan luota, Amor lupsakasti perässään jolkutellen. Poika huokaisi ja raapi takaraivoaan. Lintu lensi tämän olkapäälle.
"Joskus tuo tyttö on mahdoton" poika sanoi linnulle, kohautti harteitaan ja kääntyi toiseen suuntaan.
"Joskus tuo poika on mahdoton" Kami jupisi taas toisaalla Amorille, joka ei kylä ymmärtäisi hölkkäsen pöläystäkään Kamin ahdingosta. Kami puri huultaan ja katsoi taivaalle, jossa aurinko vielä lämmittäisi muutaman tunnin ennenkuin painuisi mailleen.
Niin, kohta olisi talvi eikä silloin olisi pakopaikkaa. Mitä hän tekisi? Liimautuisi Elijahiin tai Melloniin koko talveksi? Tai ehkä Derekiin, Jamie tuskin puhuisi äksyn kääpiön seurassa tunteista. Kami oli mietteissä mutta asia unohtui kun sininen tunnelilohikäärme töytäisi häntä pienoisesti päällään. Tyttö silitti kyseistä eläintä.
"Anteeksi että käytin sinua taas tekosyynä lähteä pois leiristä. Mutta olet ainoa pelastajani tällä hetkellä pojuseni~" tyttö sanoi ja otti kepin maasta. Amor sekosi kepin nähdessään ja se odotti innokkaana että Kami heittäisi sen.
"Nouda!" punapää huudahti ja heitti kepin voimiensa takaa kauas.
//Joo, tälläistä alkulätinää nyt näin, mutta koita änketä mukaan ^^ //