Post by Dailow on Jun 29, 2012 19:01:24 GMT 2
Khera katseli miekkoja arvioiden jonkin aikaa, kosketti muutaman miekan terää tai kahvaa sormillaan ja lopulta kokeili nostaa muutamaa niistä. Liikettä ylläpitävä mies ilmestyi paikalle seuraamaan tapahtumia sivusta.
“Mitä herroille saisi olla?”
Aseliikkeen pitäjä kysyi ystävällisesti, ja sai Valtiaalta osakseen lähes yhtä arvioivan katseen kuin miekat aiemmin.
“Näytä miekoistasi paras.”
Khera tokaisi suoran käskyn, joka sai myyjän ilmeen muuttumaan vähemmän ystävälliseksi.
“Tämä...”
Ihmismies nosti käsiinsä upean ja pitkän miekan, jonka terä oli huolella kiillotettu ja hiottu, ja sen kahva oli puuta ja pronssi upotuksia.
“on Zara'chaa'n, joka tarkoittaa vanhalla haltiakielellä uskollista apuria.”
Khera repesi nauhuun miekan nimen kuullessaan, mikä sai tottakai ihmisen hölmistymään totaalisesti.
“Tiedoksi, sen nimi tarkoittaa riivattua neitoa... eikä tuossa ole muuta kuin korea ulkonäkö ja muhkea hintalappu.”
Valtias kurkotti kätensä ja nosti pidikkeestä pitkän miekan, jonka terä oli kiilloton, mutta veitsen terävä, sen kahva oli päällystettu nahkapunoksella ja siinä oli pieni yönsininen kivi upotettuna.
“Rafael, kokeilehan tuota. Siitä saat uskollisen ja murtumattoman ystävän seuraavaan peikkojahtiin. Terä ja kivi ovat sopivia materiaalijea lumouksia varten. Kokeile liikutella sitä, etsitään joku muu mikäli tuo ei istu käteesi.”
Valtias ojensi miekan vaalealle nuorukaiselle, ja vilkaisi myyjää ovelasti.
“Lisäksi tämä tietämätön asekauppias saa antaa tuntuvia alennuksia yritettyään huijata.”
Khera totesi, katsoen viimeisten sanojeen kohdalla suoraa myyjää voimakkailla myrkynvihreillä silmillään, ja tämä nielaisi kuuluvasti.
“Tottakai herrat, saatte mitä vain puoleen hintaan ja käsivarsi suojukset kaupan päälle.”
Myyjä seposti ja lähti kiireesti noutamaan suojuksia.
Khera katsoi Rafaeliin ja virnistä tyytyväisesti.
“Valtiaan etuja.”
Metsäläinen kuiskasi ja iski silmää.
“Mitä herroille saisi olla?”
Aseliikkeen pitäjä kysyi ystävällisesti, ja sai Valtiaalta osakseen lähes yhtä arvioivan katseen kuin miekat aiemmin.
“Näytä miekoistasi paras.”
Khera tokaisi suoran käskyn, joka sai myyjän ilmeen muuttumaan vähemmän ystävälliseksi.
“Tämä...”
Ihmismies nosti käsiinsä upean ja pitkän miekan, jonka terä oli huolella kiillotettu ja hiottu, ja sen kahva oli puuta ja pronssi upotuksia.
“on Zara'chaa'n, joka tarkoittaa vanhalla haltiakielellä uskollista apuria.”
Khera repesi nauhuun miekan nimen kuullessaan, mikä sai tottakai ihmisen hölmistymään totaalisesti.
“Tiedoksi, sen nimi tarkoittaa riivattua neitoa... eikä tuossa ole muuta kuin korea ulkonäkö ja muhkea hintalappu.”
Valtias kurkotti kätensä ja nosti pidikkeestä pitkän miekan, jonka terä oli kiilloton, mutta veitsen terävä, sen kahva oli päällystettu nahkapunoksella ja siinä oli pieni yönsininen kivi upotettuna.
“Rafael, kokeilehan tuota. Siitä saat uskollisen ja murtumattoman ystävän seuraavaan peikkojahtiin. Terä ja kivi ovat sopivia materiaalijea lumouksia varten. Kokeile liikutella sitä, etsitään joku muu mikäli tuo ei istu käteesi.”
Valtias ojensi miekan vaalealle nuorukaiselle, ja vilkaisi myyjää ovelasti.
“Lisäksi tämä tietämätön asekauppias saa antaa tuntuvia alennuksia yritettyään huijata.”
Khera totesi, katsoen viimeisten sanojeen kohdalla suoraa myyjää voimakkailla myrkynvihreillä silmillään, ja tämä nielaisi kuuluvasti.
“Tottakai herrat, saatte mitä vain puoleen hintaan ja käsivarsi suojukset kaupan päälle.”
Myyjä seposti ja lähti kiireesti noutamaan suojuksia.
Khera katsoi Rafaeliin ja virnistä tyytyväisesti.
“Valtiaan etuja.”
Metsäläinen kuiskasi ja iski silmää.