Post by xarias on Apr 27, 2012 20:19:23 GMT 2
\\ Himwath laukkaa Kaamoksen selässä paikalle wiuwiu ^^ \\
Ilma oli jälleen kaunis. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, saaden pienehkön kartanon katolta lunta tippumaan. Pihamaalla oli joitakin lätäköitä ja ensimmäiset kukat yrittivät terhakkaasti tunkea maasta ylös. Nainen hymyili itsekseen melko äänekkään hyräilynsä kanssa. Luoja, kuinka onnellinen hän olikaan kesän saapumisesta. Talvi oli aina ollut hieman masentavaa aikaa, mutta ei niin masentavaa, että se masentaisi hänet ! Hän oli terästä, masentui vain todella, todella vakavissa tilanteissa. Positiivista talvessa oli se, että muisti sen loputtua kuinka kauniilta luonto näytti talven retuutuksen jäljiltä.
Fernetive oli matkustanut laaksoon parin päivän palvelija pestin takia. Hän oli aina iloinen saadessaan tehdä töitä. Samalla pystyi ajattelemaan kaikkea turhaa tai tarpeellista. Fernetive nousi seisomaan, kun pihaan ratsasti kartanon omistaja. Nainen kumarsi pienesti tuon ravaillessa ohi. Hän oli aina kumartanut kaikille, joilla oli jonkinlainen arvoasema. Fernetive jatkoi heti ensimmäisten kukkien siementen istutusta, kun ratsastaja oli mennyt ohi.
Fernetive jätti kaapunsa naulakkoon aulassa ja asteli kirjastoon, jossa kartanon omistaja istuskeli.
" Ferne, tule tänne ~ ", mies huhuili. Hän kutsui aina naista Ferneksi. Harvoin oikealla nimellä.
" Voisitko tuoda lasin viskiä ? " mies kysyi hymyillen. Nainen nyökkäsi ja lähti astelemaan keittiöön. Hän piti tästä kartanosta. Hän oli ollut siellä vain muutamia kertoja, mutta piti omistajasta, muista vakituisista palvelijoita ja omistajan kakaroista.
Ilma oli jälleen kaunis. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta, saaden pienehkön kartanon katolta lunta tippumaan. Pihamaalla oli joitakin lätäköitä ja ensimmäiset kukat yrittivät terhakkaasti tunkea maasta ylös. Nainen hymyili itsekseen melko äänekkään hyräilynsä kanssa. Luoja, kuinka onnellinen hän olikaan kesän saapumisesta. Talvi oli aina ollut hieman masentavaa aikaa, mutta ei niin masentavaa, että se masentaisi hänet ! Hän oli terästä, masentui vain todella, todella vakavissa tilanteissa. Positiivista talvessa oli se, että muisti sen loputtua kuinka kauniilta luonto näytti talven retuutuksen jäljiltä.
Fernetive oli matkustanut laaksoon parin päivän palvelija pestin takia. Hän oli aina iloinen saadessaan tehdä töitä. Samalla pystyi ajattelemaan kaikkea turhaa tai tarpeellista. Fernetive nousi seisomaan, kun pihaan ratsasti kartanon omistaja. Nainen kumarsi pienesti tuon ravaillessa ohi. Hän oli aina kumartanut kaikille, joilla oli jonkinlainen arvoasema. Fernetive jatkoi heti ensimmäisten kukkien siementen istutusta, kun ratsastaja oli mennyt ohi.
Fernetive jätti kaapunsa naulakkoon aulassa ja asteli kirjastoon, jossa kartanon omistaja istuskeli.
" Ferne, tule tänne ~ ", mies huhuili. Hän kutsui aina naista Ferneksi. Harvoin oikealla nimellä.
" Voisitko tuoda lasin viskiä ? " mies kysyi hymyillen. Nainen nyökkäsi ja lähti astelemaan keittiöön. Hän piti tästä kartanosta. Hän oli ollut siellä vain muutamia kertoja, mutta piti omistajasta, muista vakituisista palvelijoita ja omistajan kakaroista.