Post by Junie on Mar 7, 2012 19:43:10 GMT 2
//Akuro, jos saan pyytää~ :3 Ja pahoittelen aloituksen viivästymistä ^^'\\
"Viimeisen kerran, rouva", Harmaaparta murahti tuskastuneena: "Älkää kurotelko noin pitkälle! Putoatte vielä ja taitatte niskanne."
"Älä huoli~", Anika vastasi kurottautuen hitusen pidemmälle vankkureissa nähdäkseen laakson pohjalla virtaavan joen: "Miten kaikki näyttääkään niin pieneltä täältä ylhäältä!"
Harmaaparta pärskähti ja manasi partaansa jotain naisten harvapäisyydestä - varsinkin haltianaisten.
Maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniit.
Aurinko lähenteli vasta lakikorkeuttaan, sillä he olivat lähteneet matkaan vielä kun oli pimeää. Vankkurit rullasivat hitaasti kolistellen eteenpäin kapealla vuoristotiellä, jonka kääpiöt olivat työstäneet vuosituhansien saatossa. Tie oli kuitenkin kapea, eikä mahdolliset ohitustilanteet tulleet kysymykseenkään.
Tyydytettyään pienen turistin sisällään Anika kääntyi kääpiön puoleen ja hymyili tälle aurinkoisesti.
"Onko vielä pitkä matka kaivantoihin?"
Harmaaparta pudisti päätään ja heilautti suitsia hoputtaakseen heidän poniaan, joka meinasi unohtua hamuilemaan vaivaiskoivua.
Tuntia myöhemmin he olivat saapuneet kääpiöiden muinaiseen kaupunkeihin, joka, yllätys yllätys, sijaitsi suurimmilta osin maan alla.
Heidät pysäytti kaupungin vartijat, jotka tiedustelivat enemmän tavan kuin todellisen tarpeen saneleman käytännön tähden, mitä asiaa heillä oli jne.
Päästyään kaupunkiin Anika aneli, että hän saisi kierrellä hieman ympäriinsä.
Harmaaparta epäröi, mutta suostui tuumaan arvellen, että saisi asiansa hoidettua nopeammin jos rouva ei pyörisi jaloissa tuhansine kysymyksineen.
"Tavataan Lohikäärmeenkallo-nimisessä majatalossa", Harmaaparta sanoi: "Paikalliset osaavat kyllä neuvoa sinut perille."
Anika nyökkäsi kuunnellen enää osittain kääpiötä: vihreiden silmien katse haravoi ja tutkisteli kaikkea näkemäänsä.
Harmaaparta huokaisi ja lähti toiseen suuntaan heidän vankkureidensa kanssa.
Anika hymyili ja lähti astelemaan toria kohti. Hän halusi kuollakseen päästä hiomaan tingintä-taitojaan!
//Kökkö, mutta koeta kestää x___x"\\
"Viimeisen kerran, rouva", Harmaaparta murahti tuskastuneena: "Älkää kurotelko noin pitkälle! Putoatte vielä ja taitatte niskanne."
"Älä huoli~", Anika vastasi kurottautuen hitusen pidemmälle vankkureissa nähdäkseen laakson pohjalla virtaavan joen: "Miten kaikki näyttääkään niin pieneltä täältä ylhäältä!"
Harmaaparta pärskähti ja manasi partaansa jotain naisten harvapäisyydestä - varsinkin haltianaisten.
Maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniit.
Aurinko lähenteli vasta lakikorkeuttaan, sillä he olivat lähteneet matkaan vielä kun oli pimeää. Vankkurit rullasivat hitaasti kolistellen eteenpäin kapealla vuoristotiellä, jonka kääpiöt olivat työstäneet vuosituhansien saatossa. Tie oli kuitenkin kapea, eikä mahdolliset ohitustilanteet tulleet kysymykseenkään.
Tyydytettyään pienen turistin sisällään Anika kääntyi kääpiön puoleen ja hymyili tälle aurinkoisesti.
"Onko vielä pitkä matka kaivantoihin?"
Harmaaparta pudisti päätään ja heilautti suitsia hoputtaakseen heidän poniaan, joka meinasi unohtua hamuilemaan vaivaiskoivua.
Tuntia myöhemmin he olivat saapuneet kääpiöiden muinaiseen kaupunkeihin, joka, yllätys yllätys, sijaitsi suurimmilta osin maan alla.
Heidät pysäytti kaupungin vartijat, jotka tiedustelivat enemmän tavan kuin todellisen tarpeen saneleman käytännön tähden, mitä asiaa heillä oli jne.
Päästyään kaupunkiin Anika aneli, että hän saisi kierrellä hieman ympäriinsä.
Harmaaparta epäröi, mutta suostui tuumaan arvellen, että saisi asiansa hoidettua nopeammin jos rouva ei pyörisi jaloissa tuhansine kysymyksineen.
"Tavataan Lohikäärmeenkallo-nimisessä majatalossa", Harmaaparta sanoi: "Paikalliset osaavat kyllä neuvoa sinut perille."
Anika nyökkäsi kuunnellen enää osittain kääpiötä: vihreiden silmien katse haravoi ja tutkisteli kaikkea näkemäänsä.
Harmaaparta huokaisi ja lähti toiseen suuntaan heidän vankkureidensa kanssa.
Anika hymyili ja lähti astelemaan toria kohti. Hän halusi kuollakseen päästä hiomaan tingintä-taitojaan!
//Kökkö, mutta koeta kestää x___x"\\