Post by noreen on Dec 16, 2011 20:14:50 GMT 2
// Bloodywolf tulee, tseh tseh hyvä hukka :')
Lorraine asteli pitkin satamakaupungin laituria myrtyneenä. Vesi ei toisiaankaan luonyt vampyyrin mieleen positiivisia mielikuvia ja lisäksi aurinko paistaisi vielä ainakin tunnin, joten punapään olisi pidettävä viittansa tiukasti yllään. Hän suoristikin samantien ruskeaa, löysää kaapumaista viittaansa sekä kohensi huppua. Nainen herätti kieltämättä huomiota kaupungeissa eikä täällä häntä juuri tunnettu, toisin kuin Mihrasissa, jossa näköjään vampyyriuden pelon voitti Lorrainen parannustaidot. Väki ei enää ollut kauhuissaan nähdessään lähes atleettisen päivettyneen vampyyrin kävelevän kylässään. Ainakin silloin, kun joku tarvitsi häntä.. Joskus vampyyrinainen oli hieman.. ei mitään, olihan hänellä oppipoikansa.
Kun nainen kääntyi keskustaa päin, alkoi kuulua ääniä. Tappelun ääniä. Kadulla painikin iso joukko miehiä ja joku käkätti mielipuolisesti mielihyvästä. Lorraine pysähtyi ja katsoi hetken näkyä kauempaa vihreillä silmillään. Kohta kävisi hassusti jollekin. Nainen käveli hieman lähemmäs ja huomasi joukon sisältävän ihmisten lisäksi myös yhden kääpiön ja jonkun haltian. Ei ehkä täysiverinen, mutta haltiaverta suonissa oli kuitenkin. Yksi hätääntynen oloinen nainen kiskoi miestään pois tappelusta kiljuen jotain sekavaa miekasta ja veitsestä.
"Ei se haittaa ihan totta, anna olla!! Antakaa kaikki olla, ostetaan kääpiölle uusi kolpakko, jooka kulta, jooko?!!" ruskeahiuksinen nainen kiljui. Lorraine oli jo astellut joukon luo, katsonut näitä äärimmäisen halveksuvasti ja tarranut kiinni lähimmän pukarin niskasta, tarkemmin ottaen kylläkin paidasta, mutta kuitenkin. Lorraine viskasi tämän maahan hieman kauemmas toisista pukareista, jotka nyt tuijottivat häntä.
"Haluaako ämmä tapella?! Toi vei mun kolpakon!"
// Toivottavasti ei mennyt autohittailuksi, ei sen ole pakko tuolla tapella. Eikä olla se joka nostettiin niskasta ylös. Tuntui vain olevan persoonaan sopivaa tuo tappelu :>
Lorraine asteli pitkin satamakaupungin laituria myrtyneenä. Vesi ei toisiaankaan luonyt vampyyrin mieleen positiivisia mielikuvia ja lisäksi aurinko paistaisi vielä ainakin tunnin, joten punapään olisi pidettävä viittansa tiukasti yllään. Hän suoristikin samantien ruskeaa, löysää kaapumaista viittaansa sekä kohensi huppua. Nainen herätti kieltämättä huomiota kaupungeissa eikä täällä häntä juuri tunnettu, toisin kuin Mihrasissa, jossa näköjään vampyyriuden pelon voitti Lorrainen parannustaidot. Väki ei enää ollut kauhuissaan nähdessään lähes atleettisen päivettyneen vampyyrin kävelevän kylässään. Ainakin silloin, kun joku tarvitsi häntä.. Joskus vampyyrinainen oli hieman.. ei mitään, olihan hänellä oppipoikansa.
Kun nainen kääntyi keskustaa päin, alkoi kuulua ääniä. Tappelun ääniä. Kadulla painikin iso joukko miehiä ja joku käkätti mielipuolisesti mielihyvästä. Lorraine pysähtyi ja katsoi hetken näkyä kauempaa vihreillä silmillään. Kohta kävisi hassusti jollekin. Nainen käveli hieman lähemmäs ja huomasi joukon sisältävän ihmisten lisäksi myös yhden kääpiön ja jonkun haltian. Ei ehkä täysiverinen, mutta haltiaverta suonissa oli kuitenkin. Yksi hätääntynen oloinen nainen kiskoi miestään pois tappelusta kiljuen jotain sekavaa miekasta ja veitsestä.
"Ei se haittaa ihan totta, anna olla!! Antakaa kaikki olla, ostetaan kääpiölle uusi kolpakko, jooka kulta, jooko?!!" ruskeahiuksinen nainen kiljui. Lorraine oli jo astellut joukon luo, katsonut näitä äärimmäisen halveksuvasti ja tarranut kiinni lähimmän pukarin niskasta, tarkemmin ottaen kylläkin paidasta, mutta kuitenkin. Lorraine viskasi tämän maahan hieman kauemmas toisista pukareista, jotka nyt tuijottivat häntä.
"Haluaako ämmä tapella?! Toi vei mun kolpakon!"
// Toivottavasti ei mennyt autohittailuksi, ei sen ole pakko tuolla tapella. Eikä olla se joka nostettiin niskasta ylös. Tuntui vain olevan persoonaan sopivaa tuo tappelu :>