Post by Deleted on May 26, 2012 19:33:04 GMT 2
//Pyydän nöyrimmästi anteeksi tätä hitautta. Tämä peli ei vaan jotenkin ole inspiroinut niin hyvin >.< Meni samasta syystä Zeralexin kanssa pelit jumiin, kun ei hänellä inspis riittänyt D8//
Jack mietti kuumeisesti, mitä tehdä. Vaihtoehtoja ei montaa ollut. Hän päätti pyrkiä ylöspäin. Nuorukainen otti toisen tikarin toisella kädellään ja iski sen jäähän ensimmäisen yläpuolelle. Sitten hän irrotti alemman ja laittoi sen ylemmäs ja alkoi näin kivuta hiljalleen ylöspäin, eikä enää katsonut alas. Sitten kun poika alkoi huutaa niin, että tärykalvot särkyivät, meni Jackilta hermo. Hän katsahti alas poikaan päin.
"Turpa kiinni kaveri tai pääset koskettamaan maata! Onko selvä?" Hän karjaisi ja pyrki sitten ylöspäin. Hetken mentyään ylöspäin sumu alkoi haihtua ja näkymä muuttui selväksi. Nyt näki myös, kuinka pitkä matka alas oli ja se oli aika pitkä, ehkä sata metriä. Koska asian putoamisnopeus kasvoi kymmenen metriä sekunnissa, pudotus olisi niin kova, että jos tippuisi oikealla tavalla, pää edellä, ei ehtisi edes tuntea mitään. Samalla vanhus myös huomasi, että alhaalla sekä heidän takanaan oli pystyyn kuollut puu. Poika ei varmaan olisi nähnyt mutta jompikumpi piti edes yrittää pelastaa.
"Kuuntele." Hän sanoi Terrylle.
"Takanamme on puu, jonka oksista sinun täytyy ottaa kiinni, ravistan sinut nyt irti." Sen enempiä odottamatta hän alkoi ravistella jalkaansa, sillä tikarit alkoivat taipua, ne eivät kestäisi ylimääräistä painoa pitkään. Hetken ravistelun jälkeen pojan ote irtosi ja nuorukainen toivoi, että poika saisi kiinni jostain oksasta ja että ne kestäisivät hänen painonsa. Nuori vampyyri ei haluaisi viattoman lapsen kuolemaa taakakseen. Hän yritti kiivetä ylös, mutta huomasi, että tikarit olivat taipuneet liikaa. Ensimmäinen taipui ja irtosi ja nyt hän roikkui kiinni yhdessä tikarissa pitäen siitä kiinni molemmilla käsillä. Nyt hän roikkui siinä, kun ei voinut kiivetä ylös. Tämäkin taipuisi pian ja keinot olivat lopussa. Ehkä hänen elämänsä loppuisi tähän. Kesti hetki ja toinen tikari alkoi taipua.
"Ei helv.." Hän sanoi, kun tikari petti ja nuorukainen tippui, muttei rohkeana miehenä päästänyt ääntäkään suustaan. Hän sulki silmänsä eikä katsonut alas. Pian kuului tömähdys ja raksahduksia ja ilmat menivät pihalle. Jack avasi silmänsä ja huomasi törmänneensä kuolleen puun oksaan. Hän huokaisi helpotuksesta, vaikka kylkiä särkikin, luut olivat varmaan murtuneet. Oksa oli myös jäinen, eikä ote pitänyt. Hän harpoi otetta.
"Ei, ei, ei eieieiei.." Ja ote lipesi. Nyt hän tippui alaspäin selällään. Vain muutama sekunti ja hänen selkänsä törmäsi toiseen oksaan ja hän kääntyi jälleen. Maahan oli vielä matkaan. Seuraavan minuutin sisään kuului monta tömähdystä ja raksahdusta, kun hän osui suureen osaan oksista ja alempana osa niistä murtui. Lopulta nuorukainen oli kuitenkin maassa, vaikkakin kovissa kivuissa. Terryä ei näkynyt maassa, eikä hänestä kuulunut mitään, joten hän oli varmaan saanut jostain oksasta kiinni. Jack huokaisi helpotuksesta, ennen kuin menetti tajuntansa.
Jack mietti kuumeisesti, mitä tehdä. Vaihtoehtoja ei montaa ollut. Hän päätti pyrkiä ylöspäin. Nuorukainen otti toisen tikarin toisella kädellään ja iski sen jäähän ensimmäisen yläpuolelle. Sitten hän irrotti alemman ja laittoi sen ylemmäs ja alkoi näin kivuta hiljalleen ylöspäin, eikä enää katsonut alas. Sitten kun poika alkoi huutaa niin, että tärykalvot särkyivät, meni Jackilta hermo. Hän katsahti alas poikaan päin.
"Turpa kiinni kaveri tai pääset koskettamaan maata! Onko selvä?" Hän karjaisi ja pyrki sitten ylöspäin. Hetken mentyään ylöspäin sumu alkoi haihtua ja näkymä muuttui selväksi. Nyt näki myös, kuinka pitkä matka alas oli ja se oli aika pitkä, ehkä sata metriä. Koska asian putoamisnopeus kasvoi kymmenen metriä sekunnissa, pudotus olisi niin kova, että jos tippuisi oikealla tavalla, pää edellä, ei ehtisi edes tuntea mitään. Samalla vanhus myös huomasi, että alhaalla sekä heidän takanaan oli pystyyn kuollut puu. Poika ei varmaan olisi nähnyt mutta jompikumpi piti edes yrittää pelastaa.
"Kuuntele." Hän sanoi Terrylle.
"Takanamme on puu, jonka oksista sinun täytyy ottaa kiinni, ravistan sinut nyt irti." Sen enempiä odottamatta hän alkoi ravistella jalkaansa, sillä tikarit alkoivat taipua, ne eivät kestäisi ylimääräistä painoa pitkään. Hetken ravistelun jälkeen pojan ote irtosi ja nuorukainen toivoi, että poika saisi kiinni jostain oksasta ja että ne kestäisivät hänen painonsa. Nuori vampyyri ei haluaisi viattoman lapsen kuolemaa taakakseen. Hän yritti kiivetä ylös, mutta huomasi, että tikarit olivat taipuneet liikaa. Ensimmäinen taipui ja irtosi ja nyt hän roikkui kiinni yhdessä tikarissa pitäen siitä kiinni molemmilla käsillä. Nyt hän roikkui siinä, kun ei voinut kiivetä ylös. Tämäkin taipuisi pian ja keinot olivat lopussa. Ehkä hänen elämänsä loppuisi tähän. Kesti hetki ja toinen tikari alkoi taipua.
"Ei helv.." Hän sanoi, kun tikari petti ja nuorukainen tippui, muttei rohkeana miehenä päästänyt ääntäkään suustaan. Hän sulki silmänsä eikä katsonut alas. Pian kuului tömähdys ja raksahduksia ja ilmat menivät pihalle. Jack avasi silmänsä ja huomasi törmänneensä kuolleen puun oksaan. Hän huokaisi helpotuksesta, vaikka kylkiä särkikin, luut olivat varmaan murtuneet. Oksa oli myös jäinen, eikä ote pitänyt. Hän harpoi otetta.
"Ei, ei, ei eieieiei.." Ja ote lipesi. Nyt hän tippui alaspäin selällään. Vain muutama sekunti ja hänen selkänsä törmäsi toiseen oksaan ja hän kääntyi jälleen. Maahan oli vielä matkaan. Seuraavan minuutin sisään kuului monta tömähdystä ja raksahdusta, kun hän osui suureen osaan oksista ja alempana osa niistä murtui. Lopulta nuorukainen oli kuitenkin maassa, vaikkakin kovissa kivuissa. Terryä ei näkynyt maassa, eikä hänestä kuulunut mitään, joten hän oli varmaan saanut jostain oksasta kiinni. Jack huokaisi helpotuksesta, ennen kuin menetti tajuntansa.