Post by Deleted on Oct 17, 2011 20:43:05 GMT 2
Ruhig keräili voimiaan kammiossa ja juuri kun hänestä tuntui, että hän voisi loihtia tämän hökötyksen pois päältään kuuli hän veden solinaa. Hieman päätään kääntämällä, hän kuuli mistä vesi tuli. Samalla hän tunsi jotain kosteaa kaulallaan.
'Pirun torahammas...'
Ruhig manasi. Hän kokosi hieman ajatuksiaan ja yritti siirtää maata ympäriltään. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Mies yritti uudestaan, mutta mitään ei vieläkään tapahtunut. Hieman kulmiaan kurtistaen Ruhig yritti vielä, mutta turhaan.
'Ei voi olla totta...'
Mies huokaisi syvään ja yritti kohdistaa katseensa johonkin pimeydessä. Onneksi hänellä sentään oli Mons, joka valvoi. Hän osasi aina auttaa hänet pois pinteestä.
Ulkopuolella Mons katseli, kun vampyyri teki loitsujaan kammiolle, jossa tiesi Ruhigin olevan. Kun toinen oli lopettanut katsoi mies hyvin ilmeettömästi vampyyria edessään.
"Valitan, mutta on minun tehtäväni pitää tuo pentu hengissä."
Hän totesi. Pian toinen mies sinkosikin jo kohti ja heilutteli kahta tulimiekkaa, josta leiskahti liekkejä. Mons kiskaisi oman miekkansa esiin ja torjui molemmat iskuet. Muutama liekki tarttui hänen vaatteisiinsa ja poltti niihin mustat reiät. Mies ei kuitenkaan välittänyt moisesta, vaan keskittyi vampyyriin edessään.
"Minulla ei ole nyt aikaa tähän...."
Hän totesi hiljaa itselleen ja vilkaisi sen jälkeen kammioon. Vampyyri oli asettanut jotain suojaa kammion ympärille, jottei magia toimisi siihen.
'Sehän nähdään...'
Mons siirsi toisen kätensä kammiota kohti ja samalla piti silmällä mitä toinen mies tekisi. Ensiksi hänen pitäisi poistaa tuo suoja. Sitten hän voisi varsin vapaasti posauttaa maata Ruhigin ympäriltä, jotta saisi tämän pois vankilastaan.
'Siinäpähän pentu oppii....'
Kammion sisällä alkoi olla jo aika tukalaa ja Ruhigista tuntui, että Mons aikoi jättää hänet sinne. Koko ajan mies yritti käyttää magiaansa, mutta tuloksetta. Suoja piti, eikä mies saanut sitä murrettua.
'Pakko kokeilla vielä kerran...'
Nyt Ruhig todella keskittyi. Hän pinnisti kaikki taitonsa ja kykynsä äärimillen, jotta saisi maamassa liikkumaan. Ihme ja kumma maa hänen allaan liikkui! Oliko hän onnistunut murtamaan toisen suojan? Ruhig ei kauaa jäänyt asiaa miettimään, vaan loihti itselleen tilaa kammioon, jotta hän saattaisi liikkua. Samassa koko kammio hänen ympärillään alkoi täristä. Mies katseli pimeydessä ympärilleen ja pohti mistä ääni mahtaisi tulla. Pian hän kuitenkin tiesi, mistä se johtui.
"Voi ei...."
Mons osoitti kädellään kammiota kohti, pitäen samalla katseensa koko ajan vampyyrissa. Seuraavaksi hän napsautti sormiaan kerran. Kuului vain pieni ihmeellinen ääni ja sitten hiljaisuus palasi arolle. Mies odotti hetken aikaa, kunnes napsautti sormiaan uudemman kerran. Tällä kertaa koko kammio alkoi mureta pala palalta, kun pieniä osia siitä alkoi räjähdellä irti. Pian esille tuli yskivä ja sähisevä nuorukainen, joka oli aivan tomun peitossa. Hän käveli vähän matkaa, kunnes lysähti maahan makaamaan ja haukkomaan henkeään. Mons vain hymähti hieman ja keskittyi taas vampyyriin.
'Saipahan kakara oppitunnin.'
//Sori nyt vaan, mutta tämä mamma pitää huolta lapsestaan, eikä anna sen kuolla xD//
'Pirun torahammas...'
Ruhig manasi. Hän kokosi hieman ajatuksiaan ja yritti siirtää maata ympäriltään. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Mies yritti uudestaan, mutta mitään ei vieläkään tapahtunut. Hieman kulmiaan kurtistaen Ruhig yritti vielä, mutta turhaan.
'Ei voi olla totta...'
Mies huokaisi syvään ja yritti kohdistaa katseensa johonkin pimeydessä. Onneksi hänellä sentään oli Mons, joka valvoi. Hän osasi aina auttaa hänet pois pinteestä.
Ulkopuolella Mons katseli, kun vampyyri teki loitsujaan kammiolle, jossa tiesi Ruhigin olevan. Kun toinen oli lopettanut katsoi mies hyvin ilmeettömästi vampyyria edessään.
"Valitan, mutta on minun tehtäväni pitää tuo pentu hengissä."
Hän totesi. Pian toinen mies sinkosikin jo kohti ja heilutteli kahta tulimiekkaa, josta leiskahti liekkejä. Mons kiskaisi oman miekkansa esiin ja torjui molemmat iskuet. Muutama liekki tarttui hänen vaatteisiinsa ja poltti niihin mustat reiät. Mies ei kuitenkaan välittänyt moisesta, vaan keskittyi vampyyriin edessään.
"Minulla ei ole nyt aikaa tähän...."
Hän totesi hiljaa itselleen ja vilkaisi sen jälkeen kammioon. Vampyyri oli asettanut jotain suojaa kammion ympärille, jottei magia toimisi siihen.
'Sehän nähdään...'
Mons siirsi toisen kätensä kammiota kohti ja samalla piti silmällä mitä toinen mies tekisi. Ensiksi hänen pitäisi poistaa tuo suoja. Sitten hän voisi varsin vapaasti posauttaa maata Ruhigin ympäriltä, jotta saisi tämän pois vankilastaan.
'Siinäpähän pentu oppii....'
Kammion sisällä alkoi olla jo aika tukalaa ja Ruhigista tuntui, että Mons aikoi jättää hänet sinne. Koko ajan mies yritti käyttää magiaansa, mutta tuloksetta. Suoja piti, eikä mies saanut sitä murrettua.
'Pakko kokeilla vielä kerran...'
Nyt Ruhig todella keskittyi. Hän pinnisti kaikki taitonsa ja kykynsä äärimillen, jotta saisi maamassa liikkumaan. Ihme ja kumma maa hänen allaan liikkui! Oliko hän onnistunut murtamaan toisen suojan? Ruhig ei kauaa jäänyt asiaa miettimään, vaan loihti itselleen tilaa kammioon, jotta hän saattaisi liikkua. Samassa koko kammio hänen ympärillään alkoi täristä. Mies katseli pimeydessä ympärilleen ja pohti mistä ääni mahtaisi tulla. Pian hän kuitenkin tiesi, mistä se johtui.
"Voi ei...."
Mons osoitti kädellään kammiota kohti, pitäen samalla katseensa koko ajan vampyyrissa. Seuraavaksi hän napsautti sormiaan kerran. Kuului vain pieni ihmeellinen ääni ja sitten hiljaisuus palasi arolle. Mies odotti hetken aikaa, kunnes napsautti sormiaan uudemman kerran. Tällä kertaa koko kammio alkoi mureta pala palalta, kun pieniä osia siitä alkoi räjähdellä irti. Pian esille tuli yskivä ja sähisevä nuorukainen, joka oli aivan tomun peitossa. Hän käveli vähän matkaa, kunnes lysähti maahan makaamaan ja haukkomaan henkeään. Mons vain hymähti hieman ja keskittyi taas vampyyriin.
'Saipahan kakara oppitunnin.'
//Sori nyt vaan, mutta tämä mamma pitää huolta lapsestaan, eikä anna sen kuolla xD//