Post by bloodywolf on Oct 9, 2011 20:40:36 GMT 2
//Eihän se haittaa vaikka välillä tulisikin vähän pitempiä, hyvähän se vaan on : D //
Terry makoili sängyssä kippuralla peitto kaulaan asti vedettynä ja yritti koota itsensä. Ei tästä tulisi mitään, jos hän vain vinkuisi hädissään peiton alla. Mistä hän tiesi, pystyisikö hän edes luottamaan mieheen? Entä jos vampyyrit tulisivat ja tappaisivat hänet? Entä jos hän ei pääisisi enää ikinä pois?
Terry tunsi miten hengitys vaikeutui ja hän alkoi täristä. Hän ei todellakaan viihtynyt suljettujen ovien takana, ahdistus ja pelko alkoivat käydä todella pahasti päälle ja hän tunsi ja tiesi, että hänen piti päästä pois. Nyt heti.
Terry nousi istuman ja painoi käden keuhkojensä päälle ja koitti tasata hengitystään, joka helpottui, joskin vain vähän. Poika tuli siinä sivusilmällä katselleeksi seinää kohti. Hänen silmänsä lensivät selälleen ja suu loksahti raolleen. Siinä! Ikkuna!
Poika ryntäsi niin kevyin askelin kuin van kykeni ikkuna luo, ja tutkaili, oliko se lukossa ja miten sen voisi saada auki. Hitusen voitonriemuinen katse nousi pojan kavsoille tämän tajutessa, että ikkuna ei ollut ulkoapäin teljetty, vain sisältä ja jumissa. Hän kipitti hakemaan kenkänsä ja kiskoi ne jalkaansa, ja juoksi askeleitaan varoen, että mahdollisimman harva kuulisi, ikkunan luo ja avasi sen teljet, ja ryhtyi työntämään sitä auki.
Jes! Nyt hän pääsisi ulos!
Terryn olisi melkein tehnyt mieli nauraa kun ikkuna alkoi hiljalleen avautua natisten. Kun se oli sen verran auki, että hän mahtui siitä hädin tuskin ulos, hän sujahti aukosta kömpelösti pihalle, ja tunsi miten kirpeä yöilma syöksyi keuhkoihin hänen vetäessään henkeä, ja täysikuu mölötti pyöreänä taivaalla. Terry oli varma, ettei ollut koskaan ollut yhtä onnellinen päästyään pois pehmeästä sängystä ja upeasta, marmorisesta huoneesta. Hän virnsiti talolle typerästi ja lähti juoksemaan pois, kun yhtäkkiä inhottava ajatus sai hänet henkäisemään ja pysähtymään kuin seinään. Poika kääntyi ympäri hitaasti ja katsoi hermostuneena talon porttia. Hänen laukkunsa! Hän muisti elävästi miten oli jättänyt sen pöydän luo, missä vanhus oli juonut viiniään (nyt kun Terry tiesi että toinen oli vampyyri, hän mietti mahtoiko se edes olla viiniä)...
Terry kääntyi kannoillaan, ja lähti vastahakoisesti hiipimään takaisin taloa kohti, portista sisään.
//Tyssäsi poitsun retki siihen : D Sori, oli pakko laittaa vähän toimintaa tähän, toivottavasti en pilannut suunnitelmias tai mitään... ^^'//
Terry makoili sängyssä kippuralla peitto kaulaan asti vedettynä ja yritti koota itsensä. Ei tästä tulisi mitään, jos hän vain vinkuisi hädissään peiton alla. Mistä hän tiesi, pystyisikö hän edes luottamaan mieheen? Entä jos vampyyrit tulisivat ja tappaisivat hänet? Entä jos hän ei pääisisi enää ikinä pois?
Terry tunsi miten hengitys vaikeutui ja hän alkoi täristä. Hän ei todellakaan viihtynyt suljettujen ovien takana, ahdistus ja pelko alkoivat käydä todella pahasti päälle ja hän tunsi ja tiesi, että hänen piti päästä pois. Nyt heti.
Terry nousi istuman ja painoi käden keuhkojensä päälle ja koitti tasata hengitystään, joka helpottui, joskin vain vähän. Poika tuli siinä sivusilmällä katselleeksi seinää kohti. Hänen silmänsä lensivät selälleen ja suu loksahti raolleen. Siinä! Ikkuna!
Poika ryntäsi niin kevyin askelin kuin van kykeni ikkuna luo, ja tutkaili, oliko se lukossa ja miten sen voisi saada auki. Hitusen voitonriemuinen katse nousi pojan kavsoille tämän tajutessa, että ikkuna ei ollut ulkoapäin teljetty, vain sisältä ja jumissa. Hän kipitti hakemaan kenkänsä ja kiskoi ne jalkaansa, ja juoksi askeleitaan varoen, että mahdollisimman harva kuulisi, ikkunan luo ja avasi sen teljet, ja ryhtyi työntämään sitä auki.
Jes! Nyt hän pääsisi ulos!
Terryn olisi melkein tehnyt mieli nauraa kun ikkuna alkoi hiljalleen avautua natisten. Kun se oli sen verran auki, että hän mahtui siitä hädin tuskin ulos, hän sujahti aukosta kömpelösti pihalle, ja tunsi miten kirpeä yöilma syöksyi keuhkoihin hänen vetäessään henkeä, ja täysikuu mölötti pyöreänä taivaalla. Terry oli varma, ettei ollut koskaan ollut yhtä onnellinen päästyään pois pehmeästä sängystä ja upeasta, marmorisesta huoneesta. Hän virnsiti talolle typerästi ja lähti juoksemaan pois, kun yhtäkkiä inhottava ajatus sai hänet henkäisemään ja pysähtymään kuin seinään. Poika kääntyi ympäri hitaasti ja katsoi hermostuneena talon porttia. Hänen laukkunsa! Hän muisti elävästi miten oli jättänyt sen pöydän luo, missä vanhus oli juonut viiniään (nyt kun Terry tiesi että toinen oli vampyyri, hän mietti mahtoiko se edes olla viiniä)...
Terry kääntyi kannoillaan, ja lähti vastahakoisesti hiipimään takaisin taloa kohti, portista sisään.
//Tyssäsi poitsun retki siihen : D Sori, oli pakko laittaa vähän toimintaa tähän, toivottavasti en pilannut suunnitelmias tai mitään... ^^'//