Post by noreen on Nov 6, 2011 13:19:58 GMT 2
Ruhig hyppäsi kärryjen kyytiin pysyen siellä juuri ja juuri perällä roikkuen. Ylva oli aikeissa tönäistä tätä ja tiputtaa haavoittuneen miehen tielle, mutta mies näytti kuin pysähtyvän kuuntelemaan sitä samaa viestiä, joka sai Ylvankin hermostumaan.
Mies karjaisi kiukkuisesti ajatuksensa ilmoille. " Ei niin.. OLENKO KOKO ILLAN JUOSSUT HENKENI EDESTÄ JA SOTKENUT MIEKKANI TUON... TUON.. PENSKAN VEREEN JA OLEN VÄÄRÄ KOHDE?!" haltianeito kiljahti selvästi hakien jotain loukkavampaa sanaa, mutta ei saanut sitä mieleensä ja heittäytyi voltilla alas kärryjen kyydistä miehen viereen.
Nainen tarrasi siroilla käsillään huppumiestä kauluksesta ja katsoi tätä silmiin. " Tiedätkö mitä haluaisin nyt tehdä, kultaseni?" Ylva kysyi räpytellen ripsiään ääni yhtäkkiä täysin rauhallisena. Mies selvitti kurkkuaan ja köhäisi. "No, annat hieman ristiriitaisia viestejä. Varmaan haluaisit ensin mennä lasillisille ja sitten tunkea miekkasi kurkkuuni?"
Haltianainen päästi irti miehen kauluksesta ja sanoi: "Ei, ei. Ensiksi tekisi mieleni laittaa sinut sänkyyn tuon.. tuon.. mikä sen nyt nimi olikaan! kanssa, hukuttaa sitten teidät molemmat kaivoon ja sitoa teidät vaunujen alle! Sitten voisin tunkea miekkani kurkkuusi, jos sinusta mitään on jäljellä." Ylva polkaisi jalkaansa kiukkuisesti, vaikka ääni olikin edelleen rauhallinen, olemus puhui muuta. Naista ei tosiaan nyt naurattanut. " Mutta arvaa mitä! En tee sitä, sinä voit painua hornan tuuttiin pohjoisimpaan nurkkaan ja pysyä siellä varoen ettet ikinä enää törmää minuun." Haltia sanoi mulkaisten miestä jäätävästi tökäten tätä rintaan. Sitten hän käännähti pois kohti lähintä kapakkaa. Nyt tosiaan kelpaisi lasillinen.
Mies karjaisi kiukkuisesti ajatuksensa ilmoille. " Ei niin.. OLENKO KOKO ILLAN JUOSSUT HENKENI EDESTÄ JA SOTKENUT MIEKKANI TUON... TUON.. PENSKAN VEREEN JA OLEN VÄÄRÄ KOHDE?!" haltianeito kiljahti selvästi hakien jotain loukkavampaa sanaa, mutta ei saanut sitä mieleensä ja heittäytyi voltilla alas kärryjen kyydistä miehen viereen.
Nainen tarrasi siroilla käsillään huppumiestä kauluksesta ja katsoi tätä silmiin. " Tiedätkö mitä haluaisin nyt tehdä, kultaseni?" Ylva kysyi räpytellen ripsiään ääni yhtäkkiä täysin rauhallisena. Mies selvitti kurkkuaan ja köhäisi. "No, annat hieman ristiriitaisia viestejä. Varmaan haluaisit ensin mennä lasillisille ja sitten tunkea miekkasi kurkkuuni?"
Haltianainen päästi irti miehen kauluksesta ja sanoi: "Ei, ei. Ensiksi tekisi mieleni laittaa sinut sänkyyn tuon.. tuon.. mikä sen nyt nimi olikaan! kanssa, hukuttaa sitten teidät molemmat kaivoon ja sitoa teidät vaunujen alle! Sitten voisin tunkea miekkani kurkkuusi, jos sinusta mitään on jäljellä." Ylva polkaisi jalkaansa kiukkuisesti, vaikka ääni olikin edelleen rauhallinen, olemus puhui muuta. Naista ei tosiaan nyt naurattanut. " Mutta arvaa mitä! En tee sitä, sinä voit painua hornan tuuttiin pohjoisimpaan nurkkaan ja pysyä siellä varoen ettet ikinä enää törmää minuun." Haltia sanoi mulkaisten miestä jäätävästi tökäten tätä rintaan. Sitten hän käännähti pois kohti lähintä kapakkaa. Nyt tosiaan kelpaisi lasillinen.