Post by Junie on Aug 5, 2011 19:20:20 GMT 2
//Noreen, tännepäin! \\
Dawn tuijotti edessään kohoavaa kartanoa, vilkaisi kylttiä ja käsissään pitelemäänsä pergamenttia.
Kyllä, tämän pitäisi olla oikea paikka. Nainen taitteli lapun siististi kahtia ennen kuin laittoi sen takaisin vyöpussukkaansa.
Tien päässä seisoskeleva neito oli pukeutunut pitkiin saappaisiin, jotka myötäilivät kapeita pohkeita, polvimittaiseen tummansiniseen hameeseen ja ruskeaan korsettiin, jonka olla oli valkoinen paita. Sekä tietenkin paljon koruja ja muuta härpelliinejä asua täydentämään.
Dawn pyyhkäisi pellavanvaalean hiuskiehkuran suipon korvansa taakse ja lähti astelemaan varmoin askelin kohti rakennusta.
Kartano oli kaunis.
Se oli kolmikerroksinen, vaalea ja ikkunapuut oli maalattu valkoisiksi. Viheriöitä koristivat uhkeat kukkaistutukset ja koristeellinen suihkulähde, josta pulppusi kristallinkirkasta vettä.
Dawn seisahtui oven taakse ja koputti reippaasti. Odotellessaan nainen vaihteli painoa jalalta toiselle ja säpsähti pienesti, kun ovi yhtäkkiä lensi auki.
Näivettyneen näköinen hovimestari seisoi ovella ja hymyili hermostuneesti.
"Vo-voinko auttaa jotenkin?"
Dawn peitti hämmästyksensä nopeasti ja loihti kasvoilleen hymyn, joka olisi säteilyllään voinut kilpailla auringon kanssa.
"Kyllä. Sain tämän kirjeen, jossa minut kutsuttiin tapaamaan Herra Murielia"
Hovimestari vaati saada nähdä kutsun ja sen näytettyään Alkemisti sai luvan käydä peremmälle.
Dawnin kenkien korot kopisivat parkettilattialla. Kyyhkynharmaat silmät ahmivat eteishallia yrittäen nähdä kaiken samanaikaisesti. Aula oli yhtä henkeäsalpaava kuin ulkonäkö antoi olettaakin.
Dawn hillitsi halunsa mennä tutkimaan lähempää lipaston päällä olevaa karttapalloa, kun hovimestarin rykäisy kiinnitti naisen huomion.
"Muut ovat jo salissa."
'..Muut?', Dawn toisti mielessään kummastuneena.
Kirjeessä ei oltu mainittu ketään 'muita'...
Oleskeluhuoneessa istui kolme ihmistä. Yksi heistä oli varsin komea mies, jolla oli kirkkaanpunaiset, aavistuksen lainehtivat hiukset. Tämä maisteli viiniä lasistaan ja tuijotteli hajamielisenä ulos ikkunasta.
Huoneessa oli myös lihavin Dawnin näkemä nainen. Ohuet huulet olivat vääntyneet pahantuuliseen murjotukseen ja monet kaksoisleuat hyllyivät, kun nainen käytti hyväkseen tarjottimen tarjoilua.
Alkemisti luuli kolmatta huoneessa olijaa mieheksi, mutta nähdessään tämän kasvot ja paljastavat ruumiinmuodot, Dawn joutui pikaisesti muuttamaan mieltään. Jotkut vain halusivat pukeutua miehekkäästi.
Oven käydessä, kolmikon huomio kiinnittyi Dawniin, joka liikahteli aloillaan kiusaantuneena.
"Eh, päivää", alkemisti lausahti ja otti kiitollisena vastaan hovimestarin ojentaman viinilasin.
"Odotamme vielä seuraa", hovimestari sanoi lyhyesti ennen kuin poistui.
Dawn siemaisi pikaisesti lasistaan ja kävi istumaan nojatuoliin äärimmäisen kummastuneena ja uteliaana.
Nyt hän halusi vielä kiihkeämmin tietää, miksi Herra Muriel oli kutsunut heidät kaikki paikalle?
//Lyhyesti olin ajatellut, että Herra Muriel on (toistaiseksi tuntemattomasta syystä) kutsunut 5 ihmistä kartanolleen kirjeitse, vaikkei ole koskaan tavannut näitä aikaisemmin. Sitten tuolla kartanossa olon aikana sattuis kaikkea jänskää~ sori, en tähän hätään keksinyt muuta ;__; Tuollainen aloitus, toivottavasti saat jotain irti ^^'\\
Dawn tuijotti edessään kohoavaa kartanoa, vilkaisi kylttiä ja käsissään pitelemäänsä pergamenttia.
Kyllä, tämän pitäisi olla oikea paikka. Nainen taitteli lapun siististi kahtia ennen kuin laittoi sen takaisin vyöpussukkaansa.
Tien päässä seisoskeleva neito oli pukeutunut pitkiin saappaisiin, jotka myötäilivät kapeita pohkeita, polvimittaiseen tummansiniseen hameeseen ja ruskeaan korsettiin, jonka olla oli valkoinen paita. Sekä tietenkin paljon koruja ja muuta härpelliinejä asua täydentämään.
Dawn pyyhkäisi pellavanvaalean hiuskiehkuran suipon korvansa taakse ja lähti astelemaan varmoin askelin kohti rakennusta.
Kartano oli kaunis.
Se oli kolmikerroksinen, vaalea ja ikkunapuut oli maalattu valkoisiksi. Viheriöitä koristivat uhkeat kukkaistutukset ja koristeellinen suihkulähde, josta pulppusi kristallinkirkasta vettä.
Dawn seisahtui oven taakse ja koputti reippaasti. Odotellessaan nainen vaihteli painoa jalalta toiselle ja säpsähti pienesti, kun ovi yhtäkkiä lensi auki.
Näivettyneen näköinen hovimestari seisoi ovella ja hymyili hermostuneesti.
"Vo-voinko auttaa jotenkin?"
Dawn peitti hämmästyksensä nopeasti ja loihti kasvoilleen hymyn, joka olisi säteilyllään voinut kilpailla auringon kanssa.
"Kyllä. Sain tämän kirjeen, jossa minut kutsuttiin tapaamaan Herra Murielia"
Hovimestari vaati saada nähdä kutsun ja sen näytettyään Alkemisti sai luvan käydä peremmälle.
Dawnin kenkien korot kopisivat parkettilattialla. Kyyhkynharmaat silmät ahmivat eteishallia yrittäen nähdä kaiken samanaikaisesti. Aula oli yhtä henkeäsalpaava kuin ulkonäkö antoi olettaakin.
Dawn hillitsi halunsa mennä tutkimaan lähempää lipaston päällä olevaa karttapalloa, kun hovimestarin rykäisy kiinnitti naisen huomion.
"Muut ovat jo salissa."
'..Muut?', Dawn toisti mielessään kummastuneena.
Kirjeessä ei oltu mainittu ketään 'muita'...
Oleskeluhuoneessa istui kolme ihmistä. Yksi heistä oli varsin komea mies, jolla oli kirkkaanpunaiset, aavistuksen lainehtivat hiukset. Tämä maisteli viiniä lasistaan ja tuijotteli hajamielisenä ulos ikkunasta.
Huoneessa oli myös lihavin Dawnin näkemä nainen. Ohuet huulet olivat vääntyneet pahantuuliseen murjotukseen ja monet kaksoisleuat hyllyivät, kun nainen käytti hyväkseen tarjottimen tarjoilua.
Alkemisti luuli kolmatta huoneessa olijaa mieheksi, mutta nähdessään tämän kasvot ja paljastavat ruumiinmuodot, Dawn joutui pikaisesti muuttamaan mieltään. Jotkut vain halusivat pukeutua miehekkäästi.
Oven käydessä, kolmikon huomio kiinnittyi Dawniin, joka liikahteli aloillaan kiusaantuneena.
"Eh, päivää", alkemisti lausahti ja otti kiitollisena vastaan hovimestarin ojentaman viinilasin.
"Odotamme vielä seuraa", hovimestari sanoi lyhyesti ennen kuin poistui.
Dawn siemaisi pikaisesti lasistaan ja kävi istumaan nojatuoliin äärimmäisen kummastuneena ja uteliaana.
Nyt hän halusi vielä kiihkeämmin tietää, miksi Herra Muriel oli kutsunut heidät kaikki paikalle?
//Lyhyesti olin ajatellut, että Herra Muriel on (toistaiseksi tuntemattomasta syystä) kutsunut 5 ihmistä kartanolleen kirjeitse, vaikkei ole koskaan tavannut näitä aikaisemmin. Sitten tuolla kartanossa olon aikana sattuis kaikkea jänskää~ sori, en tähän hätään keksinyt muuta ;__; Tuollainen aloitus, toivottavasti saat jotain irti ^^'\\