Post by unikko on Jun 21, 2011 11:31:07 GMT 2
// Pelissä mukana Unikon Jezzira ja Loimun Nimueh//
Kuu oli vasta aloittamassa uutta kierrostaan taivaalla. Oli aamu, ja Frenon kadut täyttyivät monista äänistä. Monet olivat heräilemässä aamuaskareihinsa, kun toiset taas olivat jo täydessä työn touhussa. Niin kuin Jezzira.
Rahat kilisivät iloisesti tyttösen taskussa, kun hän käveli katuja pitkin kohti toria. Grimmh oli antanut hänen velvollisuudekseen käydä ostamassa jauhoja torin myyjiltä. Nyt Jezzira sitten oli matkalla ostoksille, mukanaan Grimmhin rahapussukka. Hän tunsi reitin kuin omat taskunsa.
Tänä kyseisenä aamuna Jezzira ei kuitenkaan tunnistanut juuri sitä katua, jota pitkin hän käveli. Tyttö vilkuili huolestuneena ikkunoihin ja oviaukkoihin. Ketään ei kuitenkaan näkynyt. Ei ketään, joka osaisi neuvoa tien torille. Koko katu oli autio. Paikka tuntui oudon ahdistavalta. Jezzira hengitti syvään rauhoitellakseen itseään.
' No niin, ei paniikkia. Tori ei voi olla enää kaukana. Saavun sinne varmasti aivan kohta', Jezzira vakuutteli itselleen. Hän alkoi kuulostelemaan ympäristöä siltä varalta, että pystyisi erottamaan torilta kantautuvan hälinän. Turhaan.
Jezzira pysähtyi. Kannattaisiko hänen jatkaa, vaiko palata takaisin? Hän varmaankin muistaisi reitin Quintetin luokse, jos vain olisi tarkkana.
'Niin. Palaan takaisin ja sanon Grimmhille, että eksyin. Kyllä hän sitten käy ostoksilla', Jezzira järkeili ja kääntyi ympäri palatakseen muiden luo. Reitti oli kuitenkin tukossa.
Tiellä seisoi kuusi poikaa. Heistä jokainen näytti olevan vuoden tai pari Jezziraa vanhempi. Kaikilla oli käsissään keppi tai jokin muu lyömiseen kelpaava. Jezzira vinkaisi pelosta.
" No niin, oleppas nyt kiltti poika ja anna rahasi meille", lähimpänä Jezziraa seisova poika maanitteli.
" N-n-n-ne eivät ole minun. Ne ovat Grimmhin rahoja", Jezzira sai sanotuksi värisevällä äänellä. Poikajoukko revähti nauruun.
" Kuulitteks te, jätkät? Sehän on tyttö!" Viimeksi puhunut poika hekotti. Sitten hän vaikeni ja käänsi kasvonsa Jezziraan päin.
" Mitenkäs jos antaisit ne rahat ja lähtisit meidän matkaan, typy? Pojilla ei ole pitkään aikaan ollut viihdettä," poika pelotteli ja koitti tarttua Jezziraa kädestä. Tyttö oli kuitenkin nopeampi.
Hän veti housujensa taskusta myrkkyneulansa ja tuikkasi sillä pojan ojennettuun käteen. Tämä huudahti, ennen kuin kaatui hervottomana maahan.
Muiden poikien keskuuteen laskeutui muutaman sekunnin hiljaisuus. Sitten yksi heistä osoitti sormellaan Jezziraa.
" Tuo tappoi Sidin! Napataan se!" Jezziralla ei ollut aikaa jäädä selvittelemään välejä. Hän alkoi juosta henkensä edestä.
// Toivottavasti ei ole kauhean epäselvä ja omituinen. //
Kuu oli vasta aloittamassa uutta kierrostaan taivaalla. Oli aamu, ja Frenon kadut täyttyivät monista äänistä. Monet olivat heräilemässä aamuaskareihinsa, kun toiset taas olivat jo täydessä työn touhussa. Niin kuin Jezzira.
Rahat kilisivät iloisesti tyttösen taskussa, kun hän käveli katuja pitkin kohti toria. Grimmh oli antanut hänen velvollisuudekseen käydä ostamassa jauhoja torin myyjiltä. Nyt Jezzira sitten oli matkalla ostoksille, mukanaan Grimmhin rahapussukka. Hän tunsi reitin kuin omat taskunsa.
Tänä kyseisenä aamuna Jezzira ei kuitenkaan tunnistanut juuri sitä katua, jota pitkin hän käveli. Tyttö vilkuili huolestuneena ikkunoihin ja oviaukkoihin. Ketään ei kuitenkaan näkynyt. Ei ketään, joka osaisi neuvoa tien torille. Koko katu oli autio. Paikka tuntui oudon ahdistavalta. Jezzira hengitti syvään rauhoitellakseen itseään.
' No niin, ei paniikkia. Tori ei voi olla enää kaukana. Saavun sinne varmasti aivan kohta', Jezzira vakuutteli itselleen. Hän alkoi kuulostelemaan ympäristöä siltä varalta, että pystyisi erottamaan torilta kantautuvan hälinän. Turhaan.
Jezzira pysähtyi. Kannattaisiko hänen jatkaa, vaiko palata takaisin? Hän varmaankin muistaisi reitin Quintetin luokse, jos vain olisi tarkkana.
'Niin. Palaan takaisin ja sanon Grimmhille, että eksyin. Kyllä hän sitten käy ostoksilla', Jezzira järkeili ja kääntyi ympäri palatakseen muiden luo. Reitti oli kuitenkin tukossa.
Tiellä seisoi kuusi poikaa. Heistä jokainen näytti olevan vuoden tai pari Jezziraa vanhempi. Kaikilla oli käsissään keppi tai jokin muu lyömiseen kelpaava. Jezzira vinkaisi pelosta.
" No niin, oleppas nyt kiltti poika ja anna rahasi meille", lähimpänä Jezziraa seisova poika maanitteli.
" N-n-n-ne eivät ole minun. Ne ovat Grimmhin rahoja", Jezzira sai sanotuksi värisevällä äänellä. Poikajoukko revähti nauruun.
" Kuulitteks te, jätkät? Sehän on tyttö!" Viimeksi puhunut poika hekotti. Sitten hän vaikeni ja käänsi kasvonsa Jezziraan päin.
" Mitenkäs jos antaisit ne rahat ja lähtisit meidän matkaan, typy? Pojilla ei ole pitkään aikaan ollut viihdettä," poika pelotteli ja koitti tarttua Jezziraa kädestä. Tyttö oli kuitenkin nopeampi.
Hän veti housujensa taskusta myrkkyneulansa ja tuikkasi sillä pojan ojennettuun käteen. Tämä huudahti, ennen kuin kaatui hervottomana maahan.
Muiden poikien keskuuteen laskeutui muutaman sekunnin hiljaisuus. Sitten yksi heistä osoitti sormellaan Jezziraa.
" Tuo tappoi Sidin! Napataan se!" Jezziralla ei ollut aikaa jäädä selvittelemään välejä. Hän alkoi juosta henkensä edestä.
// Toivottavasti ei ole kauhean epäselvä ja omituinen. //