Post by nerpyli on May 22, 2011 12:37:38 GMT 2
(( Calea ja Zarekia tänne seuraksi odottelen. :3 ))
Aurinkoa ei näkynyt paksun sadetta enteilevän pilviverhon lävitse, mutta ilta oli jo hyvää vauhtia tulossa. Frenon laitamilla oli kuitenkin vielä elämää ihmisten suorittaessa ilta-askareitaan ja muutaman juopuneen merimiehen eksyttyä hiukan kauemmas varsinaisen sataman melskeestä.
Tummaan viittaansa sonnustautunut neiti kulki pitkin katuja ihmisiä väistellen ja ympärilleen vilkuillen. Andelailè oli jo kauan sitten päättänyt yrittää sivistäytyä ja etsiä itselleen asunnon kaupungista. Metsän keskellä eristyksissä asuminen oli ollut rattoisaa, mutta yksinäisyys alkoi tuntua kahdensadan vuoden jälkeen melko... No, yksinäiseltä.
Eihän asunnon hankkiminen mikään helppo ja nopea päätös ollut. Lisäksi Andelin tilanteessa siihen liittyi monia muitakin ongelmia. Esimerkiksi se, että neiti sattui olemaan vampyyri. Kaupungin asukkaat alkaisivat väkisinkin epäillä, kun An viettäisi päivät pitkät omissa oloissaan ja vasta illan tullen lähtisi kaupungille. Ja vaikkei neiti ihmisten verta himoinnutkaan, niin riittäisikö se muille? Olisiko vampyyrin edes mahdollista asustaa muiden ihmisten keskellä, oli tuo kuinka hyvin käyttäytyvä tahansa?
Ajatuksiinsa uppoutuneena neiti tömäsi kiihtyneen kävelytahtinsa ansiosta suoraan päin kulman takaa ilmestyvää hahmoa. Odottamaton törmäys sai neitosen melkein menettämään tasapainonsa, mutta vampyyri kun oli, tuo pysyi kuin pysyikin pystyssä.
Anteeksi pyytelyn ryöppy juuttui jonnekin matkanvarrelle Anin tunnistaessa henkilön jota päin oli juuri tyylikkäästi rynnännyt.
"Zarek?"
Aurinkoa ei näkynyt paksun sadetta enteilevän pilviverhon lävitse, mutta ilta oli jo hyvää vauhtia tulossa. Frenon laitamilla oli kuitenkin vielä elämää ihmisten suorittaessa ilta-askareitaan ja muutaman juopuneen merimiehen eksyttyä hiukan kauemmas varsinaisen sataman melskeestä.
Tummaan viittaansa sonnustautunut neiti kulki pitkin katuja ihmisiä väistellen ja ympärilleen vilkuillen. Andelailè oli jo kauan sitten päättänyt yrittää sivistäytyä ja etsiä itselleen asunnon kaupungista. Metsän keskellä eristyksissä asuminen oli ollut rattoisaa, mutta yksinäisyys alkoi tuntua kahdensadan vuoden jälkeen melko... No, yksinäiseltä.
Eihän asunnon hankkiminen mikään helppo ja nopea päätös ollut. Lisäksi Andelin tilanteessa siihen liittyi monia muitakin ongelmia. Esimerkiksi se, että neiti sattui olemaan vampyyri. Kaupungin asukkaat alkaisivat väkisinkin epäillä, kun An viettäisi päivät pitkät omissa oloissaan ja vasta illan tullen lähtisi kaupungille. Ja vaikkei neiti ihmisten verta himoinnutkaan, niin riittäisikö se muille? Olisiko vampyyrin edes mahdollista asustaa muiden ihmisten keskellä, oli tuo kuinka hyvin käyttäytyvä tahansa?
Ajatuksiinsa uppoutuneena neiti tömäsi kiihtyneen kävelytahtinsa ansiosta suoraan päin kulman takaa ilmestyvää hahmoa. Odottamaton törmäys sai neitosen melkein menettämään tasapainonsa, mutta vampyyri kun oli, tuo pysyi kuin pysyikin pystyssä.
Anteeksi pyytelyn ryöppy juuttui jonnekin matkanvarrelle Anin tunnistaessa henkilön jota päin oli juuri tyylikkäästi rynnännyt.
"Zarek?"