Post by drev on Jun 18, 2011 17:42:13 GMT 2
// Niinhän sillä mokomalla on x'D \\
"Pärjään näillä ruumiinosillani paremmin kuin hyvin ja saan toivon mukaan ne pitääkin", Iznon vastasi, sillä toki yhden silmän menetyksestäkin oli jo haittaa, mutta entäpä sitten jos häneltä puuttuisi toinen jaloistaan ja se olisi korvattu puujalalla!? Ei siitä juuri mitään tulisi! Saisi opetella monia asioita uudelleen - ja tosiaan, Iznon oli varsin tyytyväinen tämänhetkiseen tilaansa eikä ainakaan kovin innokkaasti koettaisi hankkiutua eroon kummastakaan kintustaan.
Toinen muistutti välistä aika tavalla punapäistä haltiaa hänestä itsestään. Tuo silmänisku ja poikamainen hymy olivat kerrassaan loistava esimerkki siitä. Hän olisi itse hyvinkin saattanut tehdä samoin!
"Kirjoittaminen? Älä väitä, että sinä vietät päiväsi kirjoittaen?" Teriroca tuhahti ja vilkaisi toista osittain jopa järkyttyneenä, "Noh, minä voin tarjota sinulle jotain mielenkiintoisempaa kirjoitettavaa."
Reissun pituutta oli vaikea mennä arvioimaan, mutta ainakaan toinen ei oitis hylännyt häneen ideaansa. Ja matkaseura tuli todella tarpeen, välistä haltia oli tulla hulluksi matkatessaan yksin - ja hän kun tykkäsi naljailla toisille tai edes puhua jollekulle.
Iznon nyökytteli hitaasti päätään ja selasi pihamaata katseellaan. Ei hän osannut kommentoida mitään, kun toinen ei selvästikään osannut ottaa tämän Samanthan kuolemaa helposti, ylittää sitä siinä missä muitakin, vaan sen sijaan toinen ei tuntunut pääsevän moisesta yli.
Iznon-Teriroca naurahti huvittuneena ja pudisteli päätään.
"Minä en ole aloilleenasettuvaa sorttia. En tarvitse asuntoa."
"Sitten et", Iznon vastasi olkiaan kohauttaen. Ei hän voinut väittää tietävänsä miltä toisesta tuntui, hän oli menettänyt niin kutsuttuja läheisiään, mutta niistä eniten oli sattunut hänen adoptioisänsä menettäminen, muttei hän sitäkään ollut pidemmäksi aikaa jäänyt suremaan.
"Eipä ole kukaan asettunut välitettäväksi", Iznon hymähti ja virnisti toispuoleisesti. Ei sillä, että hän olisi ketään etsinytkään. Hän viihtyi hyvin yksinäänkin, pärjäsi ilman toisten rakkautta tai sen sellaista.
Iznon katseli ympärilleen. Mielenkiintoista, ettei ostajaa vielä oltu löydetty. Tännehän varmasti virtasi kovaa tahtia uusia asukkaita, jotka eivät tienneet tarinoita talosta.
Mikäli ei olisi omannut ammattiaan, Iznon olisi hyvinkin voinut ostaa talon omakseen ja asettua aloilleen. Se vain, ettei hän arvostanut aloillaan oleskelua.
Haltia naurahti ja vilkaisi toista.
"Porkkanaksi? Mistäs sinä moisen sait mieleesi, parsakaali?" Teriroca vastasi ennen kuin suostui kertomaan nimensä; "Iznon-Teriroca, mutta sinulle, mikäli lyhdyt matkatoverikseni, Iznon, Iz tai Izzie."
Punapää taputti paikkaa vierellään samalla kun esitti vastakysymyksensä;
"Miksi sinua kutsutaan?"
"Pärjään näillä ruumiinosillani paremmin kuin hyvin ja saan toivon mukaan ne pitääkin", Iznon vastasi, sillä toki yhden silmän menetyksestäkin oli jo haittaa, mutta entäpä sitten jos häneltä puuttuisi toinen jaloistaan ja se olisi korvattu puujalalla!? Ei siitä juuri mitään tulisi! Saisi opetella monia asioita uudelleen - ja tosiaan, Iznon oli varsin tyytyväinen tämänhetkiseen tilaansa eikä ainakaan kovin innokkaasti koettaisi hankkiutua eroon kummastakaan kintustaan.
Toinen muistutti välistä aika tavalla punapäistä haltiaa hänestä itsestään. Tuo silmänisku ja poikamainen hymy olivat kerrassaan loistava esimerkki siitä. Hän olisi itse hyvinkin saattanut tehdä samoin!
"Kirjoittaminen? Älä väitä, että sinä vietät päiväsi kirjoittaen?" Teriroca tuhahti ja vilkaisi toista osittain jopa järkyttyneenä, "Noh, minä voin tarjota sinulle jotain mielenkiintoisempaa kirjoitettavaa."
Reissun pituutta oli vaikea mennä arvioimaan, mutta ainakaan toinen ei oitis hylännyt häneen ideaansa. Ja matkaseura tuli todella tarpeen, välistä haltia oli tulla hulluksi matkatessaan yksin - ja hän kun tykkäsi naljailla toisille tai edes puhua jollekulle.
Iznon nyökytteli hitaasti päätään ja selasi pihamaata katseellaan. Ei hän osannut kommentoida mitään, kun toinen ei selvästikään osannut ottaa tämän Samanthan kuolemaa helposti, ylittää sitä siinä missä muitakin, vaan sen sijaan toinen ei tuntunut pääsevän moisesta yli.
Iznon-Teriroca naurahti huvittuneena ja pudisteli päätään.
"Minä en ole aloilleenasettuvaa sorttia. En tarvitse asuntoa."
"Sitten et", Iznon vastasi olkiaan kohauttaen. Ei hän voinut väittää tietävänsä miltä toisesta tuntui, hän oli menettänyt niin kutsuttuja läheisiään, mutta niistä eniten oli sattunut hänen adoptioisänsä menettäminen, muttei hän sitäkään ollut pidemmäksi aikaa jäänyt suremaan.
"Eipä ole kukaan asettunut välitettäväksi", Iznon hymähti ja virnisti toispuoleisesti. Ei sillä, että hän olisi ketään etsinytkään. Hän viihtyi hyvin yksinäänkin, pärjäsi ilman toisten rakkautta tai sen sellaista.
Iznon katseli ympärilleen. Mielenkiintoista, ettei ostajaa vielä oltu löydetty. Tännehän varmasti virtasi kovaa tahtia uusia asukkaita, jotka eivät tienneet tarinoita talosta.
Mikäli ei olisi omannut ammattiaan, Iznon olisi hyvinkin voinut ostaa talon omakseen ja asettua aloilleen. Se vain, ettei hän arvostanut aloillaan oleskelua.
Haltia naurahti ja vilkaisi toista.
"Porkkanaksi? Mistäs sinä moisen sait mieleesi, parsakaali?" Teriroca vastasi ennen kuin suostui kertomaan nimensä; "Iznon-Teriroca, mutta sinulle, mikäli lyhdyt matkatoverikseni, Iznon, Iz tai Izzie."
Punapää taputti paikkaa vierellään samalla kun esitti vastakysymyksensä;
"Miksi sinua kutsutaan?"