Post by cale on Nov 1, 2010 20:49:00 GMT 2
// Junie tännepäin~ ^^ //
Syksy oli kauneimmillaan, joskin vallitseva pieni vesisade hieman synkisti tunnelmaa. Sen saattoi huomata erään pienen leipomon olemattomasta asiakasmäärästä, jonka pystyi helposti laskemaan yhden käden sormilla. Luulisi, että sade olisi ajanut enemmänkin väkeä Herkkukojuun pitämään sadetta ja nauttimaan uunituoreista leivoksista sekä lämpimästä juotavasta. Mutta ei.
"Hm. Nykyajan nuoriso ei ymmärrä hyvän päälle", vanha nainen tuhahti itsekseen. Audra, Ebenin isoäiti, jaksoi pitkästä iästään huolimatta pitää omaa pikku leipomoa pystyssä hyvällä menestyksellä, vaikkei sitä tämän päiväisestä tienesteistä uskoisikaan. Noh, ei sen väliä. Audra kun oli suunnitellut sulkevansa putiikkinsa tänään muutenkin hieman normaalia aikaisemmin. Pitäisi tehdä syyssiivoja niin leipomossa kuin kotonakin. Takapiha pitäisi hoitaa ja lattiat puunata jne... JA Ebenille pitäisi tietysti järjestää mahdollisimman paljon tekemistä. Nytkin mokoma roikale luultavasti vain maleksi kotona. Senpä takia Audra suorastaan tärisi innosta päästä potkimaan rakkaaseen lapsenlapseensa hieman vauhtia, vaikka tiesi, että henkivartijan työ oli välillä raskasta ja että Eben halusi tulla välillä kotiin "rentoutumaan". Mutta silti. Eihän isoäidin kaikkea yksin pitänyt tehdä! Hmmm... mistä tulikin mieleen, kuinka omituisesti Eben oli käyttäytynyt viime aikoina. Ei moista oikeastaan selvästi huomannut, mutta Audralla oli kuudes aisti tällaisissa jutuissa. Toistaiseksi hän ei ollut saanut selville, mikä henkivartijaa vaivasi, mutta jotain vakavempaa sen täytyi olla, hyvällä tai pahalla.
Ikääntymisen jättämät jäljet näkyivät selvästi naisen kasvoissa, joita somistivat kullanruskeat silmät. Pitkä, letille taiteiltu hiuksisto oli jo saanut värikseen arvokkkaan hopeisen sävyn. Audra ei kuitenkaan pitänyt itseään vanhana, hänhän oli nainen parhaassa iässä, omien sanojensa mukaan. Täytyi hänenkin kuitenkin myöntää, etteivät paikat enää olleet yhtä vetreät kuin ennen. Se tuli ilmi jälleen siinä vaiheessa, kun mummon piti kumartua avaamaan uuni saadakseen pellillisen pullia pois. Hän hieraisi välittömästi selkäänsä, kun siihen oli mahdollisuus ja hetkeä myöhemmin asetti uunikintaat takaisin naulaan jääden ihailemaan tuoreita leivoksia hymyillen.
Jep, hän oli onnistunut jälleen.
Aseteltuaan pullat somaan pikkukoriin Audra pyyhälsi touhukkaana keittiöstä takaisin kahvion puolelle ja asetti pullat näytille. Herkullinen tuoksu levisi nopeasti ympäri huonetta saaden pari asiakasta vilkuilemaan tiskin suuntaan nälkäisen näköisenä. Vanha nainen hymyili leveästi "tulkaa toki hakemaan lisää" -ilmeellään pyyhkien jauhoisia käsiään valkeaan esiliinaansa.
Kukaan ei kuitenkaan tullut tiskille kuolaamaan. Höh.
Se, joka uskaltautuisi seuraavaksi astumaan sisään, saisi melko varmasti vastaansa yli-innokkaan mummon pulliaan tyrkyttäen. Audra hymähti itsekseen alkaen hyräillä tiskiä pyyhkien. Hän kyllä voisi turvautua pakkosyöttämiseen, mikäli pullat eivät muuten kelpaisi.
No ei nyt sentään. Mutta voisi hän silti ihan hyvää hyvyyttään lahjoittaa jollekulle uunituoreen pullan~
// hoo innostuin Audralla pelaamisesta :3 .. enkä voinut vastustaa tuon otsikon laittamista >3 //
Syksy oli kauneimmillaan, joskin vallitseva pieni vesisade hieman synkisti tunnelmaa. Sen saattoi huomata erään pienen leipomon olemattomasta asiakasmäärästä, jonka pystyi helposti laskemaan yhden käden sormilla. Luulisi, että sade olisi ajanut enemmänkin väkeä Herkkukojuun pitämään sadetta ja nauttimaan uunituoreista leivoksista sekä lämpimästä juotavasta. Mutta ei.
"Hm. Nykyajan nuoriso ei ymmärrä hyvän päälle", vanha nainen tuhahti itsekseen. Audra, Ebenin isoäiti, jaksoi pitkästä iästään huolimatta pitää omaa pikku leipomoa pystyssä hyvällä menestyksellä, vaikkei sitä tämän päiväisestä tienesteistä uskoisikaan. Noh, ei sen väliä. Audra kun oli suunnitellut sulkevansa putiikkinsa tänään muutenkin hieman normaalia aikaisemmin. Pitäisi tehdä syyssiivoja niin leipomossa kuin kotonakin. Takapiha pitäisi hoitaa ja lattiat puunata jne... JA Ebenille pitäisi tietysti järjestää mahdollisimman paljon tekemistä. Nytkin mokoma roikale luultavasti vain maleksi kotona. Senpä takia Audra suorastaan tärisi innosta päästä potkimaan rakkaaseen lapsenlapseensa hieman vauhtia, vaikka tiesi, että henkivartijan työ oli välillä raskasta ja että Eben halusi tulla välillä kotiin "rentoutumaan". Mutta silti. Eihän isoäidin kaikkea yksin pitänyt tehdä! Hmmm... mistä tulikin mieleen, kuinka omituisesti Eben oli käyttäytynyt viime aikoina. Ei moista oikeastaan selvästi huomannut, mutta Audralla oli kuudes aisti tällaisissa jutuissa. Toistaiseksi hän ei ollut saanut selville, mikä henkivartijaa vaivasi, mutta jotain vakavempaa sen täytyi olla, hyvällä tai pahalla.
Ikääntymisen jättämät jäljet näkyivät selvästi naisen kasvoissa, joita somistivat kullanruskeat silmät. Pitkä, letille taiteiltu hiuksisto oli jo saanut värikseen arvokkkaan hopeisen sävyn. Audra ei kuitenkaan pitänyt itseään vanhana, hänhän oli nainen parhaassa iässä, omien sanojensa mukaan. Täytyi hänenkin kuitenkin myöntää, etteivät paikat enää olleet yhtä vetreät kuin ennen. Se tuli ilmi jälleen siinä vaiheessa, kun mummon piti kumartua avaamaan uuni saadakseen pellillisen pullia pois. Hän hieraisi välittömästi selkäänsä, kun siihen oli mahdollisuus ja hetkeä myöhemmin asetti uunikintaat takaisin naulaan jääden ihailemaan tuoreita leivoksia hymyillen.
Jep, hän oli onnistunut jälleen.
Aseteltuaan pullat somaan pikkukoriin Audra pyyhälsi touhukkaana keittiöstä takaisin kahvion puolelle ja asetti pullat näytille. Herkullinen tuoksu levisi nopeasti ympäri huonetta saaden pari asiakasta vilkuilemaan tiskin suuntaan nälkäisen näköisenä. Vanha nainen hymyili leveästi "tulkaa toki hakemaan lisää" -ilmeellään pyyhkien jauhoisia käsiään valkeaan esiliinaansa.
Kukaan ei kuitenkaan tullut tiskille kuolaamaan. Höh.
Se, joka uskaltautuisi seuraavaksi astumaan sisään, saisi melko varmasti vastaansa yli-innokkaan mummon pulliaan tyrkyttäen. Audra hymähti itsekseen alkaen hyräillä tiskiä pyyhkien. Hän kyllä voisi turvautua pakkosyöttämiseen, mikäli pullat eivät muuten kelpaisi.
No ei nyt sentään. Mutta voisi hän silti ihan hyvää hyvyyttään lahjoittaa jollekulle uunituoreen pullan~
// hoo innostuin Audralla pelaamisesta :3 .. enkä voinut vastustaa tuon otsikon laittamista >3 //