Post by Deleted on Aug 29, 2010 19:16:01 GMT 2
Heidän välillään oli pieniä hiljaisuus taukoja, mutta se ei haitannut Jetiä. Olo ei ollut painostava, kuten joidenkin kanssa, kun oli hiljaista. Nyt hän tunsi itsensä rennoksi, johtunenko siitä, että hän pystyi kertomaan melko alussa, että oli ihmissusi ja että toinen kertoi olevansa lohikäärme? He olivat olleet rehellisiä toisilleen ja loppujen lopuksi, parin mutkan kautta he olivat hieman samankaltaisia.
"Kannatti. Uskon että monet naiset ja muutamat miehet tulevat heti katsomaan tarjoamaasi, kun laitat kojun pystyyn. Ihan keskellä toria ei kannata, vaan sinne reunoille. Sen ansioista moni ohikulkijakin eksyy kojullesi. Ohikulkijat kun harvoin menevät tasan torin läpi, ellei ole aivan pakko" Jet sanoi. Ihmiset osasivat olla armottomia, jos kulki torin läpi, ainakin päiväsaikaan. Melkein pakolla työnnettiin tavaraa syliin ja alkoi ahdistaa. Jetilläkin oli ollut monta kertaa sellainen tunne, kunnes hän oli oppinut kulkemaan namarissa ja välttelemään niitä pahimipia myyjiä.
Kefeus sanoi, että voisi kulkea yhtä matkaa torille. Jet nyökkäsi pienesti ja lähti lohikäärme vanavedessä näyttämään mahdollisiiman suoraa reittiä torille.
Vaikka alkoi jo hämärtymään, vilinä torilla ei ole hälvennyt, vaan ihmiset huutelivat heitä ostamaan kaikkea, mitä ei välttämättä edes tarvinnut koskaan elämänsä aikana.
Oli hajuja, ääniä ja kaikkea, mitä Jet oli jo oppinut rakastamaan. Ei ehkä tupakan savua ja katupölyä, mutta leivonnaisten tuoksu, hevosen hirnahdukset, lasten iloinen nauru ja se tunne, joka vallitsi paikassa. Jet uskoi, ettei koskaan lähtisi lopullisesti Namarista, hän rakasti paikkaa liikaa.
Jet katseli ympärilleen ja mietti, mitä hän voisi viedä kotiin. Kefeus seurasi häntä yhä, varmaankin katsellen parasta myynti paikkaa ja markkinointia.
"Hmm.. voisin kai hankkia pari ruokatarviketta, mutta ei niilläkään ole vielä kiire. Myyjät ovat vielä pari tuntia paikalla, kunnes purkavat kojunsa ja lähtevät kojuun. Ja en hanki kuin muutamia vihanneksia, pottuja ja putille muikkuja, joten..." Jet sanoi mietteliäänä.
Hänen tavaroidensa hankkiminen ei veisi kymmentä minuuttia enempää, joten hän ehtisi näyttää vielä Kefeukselle jotain, ennenkuin ostaisi tarvikkeet ja lähtisi kotiin Zarun luo.
"Kannatti. Uskon että monet naiset ja muutamat miehet tulevat heti katsomaan tarjoamaasi, kun laitat kojun pystyyn. Ihan keskellä toria ei kannata, vaan sinne reunoille. Sen ansioista moni ohikulkijakin eksyy kojullesi. Ohikulkijat kun harvoin menevät tasan torin läpi, ellei ole aivan pakko" Jet sanoi. Ihmiset osasivat olla armottomia, jos kulki torin läpi, ainakin päiväsaikaan. Melkein pakolla työnnettiin tavaraa syliin ja alkoi ahdistaa. Jetilläkin oli ollut monta kertaa sellainen tunne, kunnes hän oli oppinut kulkemaan namarissa ja välttelemään niitä pahimipia myyjiä.
Kefeus sanoi, että voisi kulkea yhtä matkaa torille. Jet nyökkäsi pienesti ja lähti lohikäärme vanavedessä näyttämään mahdollisiiman suoraa reittiä torille.
Vaikka alkoi jo hämärtymään, vilinä torilla ei ole hälvennyt, vaan ihmiset huutelivat heitä ostamaan kaikkea, mitä ei välttämättä edes tarvinnut koskaan elämänsä aikana.
Oli hajuja, ääniä ja kaikkea, mitä Jet oli jo oppinut rakastamaan. Ei ehkä tupakan savua ja katupölyä, mutta leivonnaisten tuoksu, hevosen hirnahdukset, lasten iloinen nauru ja se tunne, joka vallitsi paikassa. Jet uskoi, ettei koskaan lähtisi lopullisesti Namarista, hän rakasti paikkaa liikaa.
Jet katseli ympärilleen ja mietti, mitä hän voisi viedä kotiin. Kefeus seurasi häntä yhä, varmaankin katsellen parasta myynti paikkaa ja markkinointia.
"Hmm.. voisin kai hankkia pari ruokatarviketta, mutta ei niilläkään ole vielä kiire. Myyjät ovat vielä pari tuntia paikalla, kunnes purkavat kojunsa ja lähtevät kojuun. Ja en hanki kuin muutamia vihanneksia, pottuja ja putille muikkuja, joten..." Jet sanoi mietteliäänä.
Hänen tavaroidensa hankkiminen ei veisi kymmentä minuuttia enempää, joten hän ehtisi näyttää vielä Kefeukselle jotain, ennenkuin ostaisi tarvikkeet ja lähtisi kotiin Zarun luo.