Post by Himwath on Jul 21, 2010 21:47:51 GMT 2
//Rakki, ole hyvä C: //
Oli satanut jo viikon melkein yhtä soittoa. Ilma oli harmaa ja raskas ja jatkuva matalapaine alkoi vaikuttaa ihmisten mielialaan. Tiet olivat yhtä kuravelliä ja ojissa oli enemmän vettä kuin koko kesänä. Lapsista se oli tietenkin hauskaa, mutta muut olivat huolissaan säistä, sillä jos märkä sää jatkuisi, sato olisi vaarassa tuhoutua.
Floriania se ei pahasti haitannut, sillä hnen "satonsa" ei ollut riippuvainen säistä. Mies samosi parhaillaan tumman vihreään, hupullisen viitantapaiseen sonnustautuneena erästä tuntemaansa metsäpolkua etelään. Sade oli tauonnut hetki sitten, mutta metsästäjä oli paksusta tunikastaan, liivistään ja pitkävartisista saappaistaan huolimatta läpimärkä. Metsä oli niin kostea, että vaikka aurinko välillä pilkahti pilvien takaa, se ei kuivattnaut mitään, eikä tuuli käynyt niin syvälle puiden siimekseen.
Mies huokaisi loikattuaan kaatuneen puunroungon päältä, jolla oli seissyt katselemassa maastoa. Hän oli lähtenyt Ehtoonkoskelta edellisena iltana kulkemaan kohti isompia kyliä, sillä Florian halusi aika ajoin tietää, mitä muualla maailmassa tapahtui. Polun päässä pitäisi olla pieni kaupunki (tai suuri kylä), jota kutsuttiin Ueseksi. Se oli karavaanareiden suosiossa, joten jos tahtoi kuulla uutisia, kannatti mennä sinne. Sääli vain että kylään oli melkein kolmen päivän matka Florianin kotikylästä, ja polku kulki Eteläisen metsän synkkien osien läpi. Lehvissä piileskeli hiisiä, rosvoja, vampyyreja, ihmissusia ja huhupuheiden mukaan gargoilejakin. Tosin, mikään niistä ei Florian ei pahemmin välittänyt. Ei sillä, että hän olisi ollut niin mahtava ja peloton, päin vastoin. Ihmissusi oli koko ajan valppaana, eikä uskonut, että häntä ihan heti kukaan pääsisi yllättämään, tarkka nenä ja kuulo varottaisivat ajoissa häiriöstä.
Silti... saattoi olla melko tyhmää... lähteä noin vain yksinään metsään sateisena, hämäränä päivänä.
Oli satanut jo viikon melkein yhtä soittoa. Ilma oli harmaa ja raskas ja jatkuva matalapaine alkoi vaikuttaa ihmisten mielialaan. Tiet olivat yhtä kuravelliä ja ojissa oli enemmän vettä kuin koko kesänä. Lapsista se oli tietenkin hauskaa, mutta muut olivat huolissaan säistä, sillä jos märkä sää jatkuisi, sato olisi vaarassa tuhoutua.
Floriania se ei pahasti haitannut, sillä hnen "satonsa" ei ollut riippuvainen säistä. Mies samosi parhaillaan tumman vihreään, hupullisen viitantapaiseen sonnustautuneena erästä tuntemaansa metsäpolkua etelään. Sade oli tauonnut hetki sitten, mutta metsästäjä oli paksusta tunikastaan, liivistään ja pitkävartisista saappaistaan huolimatta läpimärkä. Metsä oli niin kostea, että vaikka aurinko välillä pilkahti pilvien takaa, se ei kuivattnaut mitään, eikä tuuli käynyt niin syvälle puiden siimekseen.
Mies huokaisi loikattuaan kaatuneen puunroungon päältä, jolla oli seissyt katselemassa maastoa. Hän oli lähtenyt Ehtoonkoskelta edellisena iltana kulkemaan kohti isompia kyliä, sillä Florian halusi aika ajoin tietää, mitä muualla maailmassa tapahtui. Polun päässä pitäisi olla pieni kaupunki (tai suuri kylä), jota kutsuttiin Ueseksi. Se oli karavaanareiden suosiossa, joten jos tahtoi kuulla uutisia, kannatti mennä sinne. Sääli vain että kylään oli melkein kolmen päivän matka Florianin kotikylästä, ja polku kulki Eteläisen metsän synkkien osien läpi. Lehvissä piileskeli hiisiä, rosvoja, vampyyreja, ihmissusia ja huhupuheiden mukaan gargoilejakin. Tosin, mikään niistä ei Florian ei pahemmin välittänyt. Ei sillä, että hän olisi ollut niin mahtava ja peloton, päin vastoin. Ihmissusi oli koko ajan valppaana, eikä uskonut, että häntä ihan heti kukaan pääsisi yllättämään, tarkka nenä ja kuulo varottaisivat ajoissa häiriöstä.
Silti... saattoi olla melko tyhmää... lähteä noin vain yksinään metsään sateisena, hämäränä päivänä.