Post by Deleted on May 26, 2010 20:40:50 GMT 2
// Elikäs Himiseni! ^^ Ja ota mussukka Shay kanssa!//
Kaatuneen ja sammaloituneen puunrungon päällä istui pieni jäniksen kevätpoika pesemässä itseään puiden oksien läpi siivilöityvässä valossa. Se oli pieni, pörröinen ruskeasävyinen pallero, ei kovin montaa viikkoa vanha. Sen emo ja veljet ja sisaret olivat aivan lähellä.
Samassa sen perhe kuitenkin singahti karkuun jotain. Pieni kevätpoika ei tiennyt, mihin suuntaan juosta, joten se jähmettyi aloilleen ja nuuski ilmaa minkä kerkesi, korvat pyörien päässä kuin propellit, yrittäen saada kiinni jostain äänestä.
"Voi, miten söpö..", se kuuli jonkun - tai jonkin - sanovan vähän matkan päästä. Pieni kevätpoika katsoi valppaana erään puun takaa ilmestynyttä olentoa. Se ei ollutkaan nähnyt sellaista ennen.
Mikä tahansa muu sen sisko tai veli olisi jo juossut karkuun, mutta tämä kevätpoikapa olikin utelias. Se halusi ottaa selville, mikä tuo olio oli, joka ilmaantui kuin tyhjästä. Ei se vaikuttanut vaaralliselta.
Chiaki jäi istumaan puun juurakolle katselemaan pientä pupusta. Se tuijotti häntä herkeämättä, pienet korvat osottaen suoraan eteen.
"Missäs sinun äitisi on, kullanmuru?" haltia puheli hiljaa pienelle olennolle, joka näytti kuuntelevan häntä. No, kyllähän se kuunteli, mutta ei tietenkään ymmärtänyt sanaakaan.
"Tiedätkö, juuri sinunlaisesi pupun voisin viedä kotiin.. Olisit ihana lemmikki", haltianuorukainen jutteli ja asettui paremmin nojalle puuta vasten. Hän oli aivan poikki kävelystä, ja hetken pysähdystauko kelpasi sen takia paremmin kuin hyvin.
Chiaki huokaisi ja otti kengät jalastaan. Hänen jalkojaan kolotti. Liikaa kävelyä. Haltia antoi jalkojensa levätä sammalen peittämällä maalla. Kevätpoika oli edelleen puunrungolla. Kertakaikkisen suloinen otus!! Pieni nöpönenä ja kaikkea..
Chiaki katseli sitä hymyillen. "Osaatko pitää salaisuuden?" hän kysyi lempeästi, ettei säikyttäisi pienokaista tiehensä.
"Arvaas, miksi olen täällä? Juu, etsimässä erästä tyyppiä. Kuulin lähimmästä kylästä, että hänet on nähty täällä päin."
Haltia pöyhi hiuksiaan, jotta saisi vähän raikkaamman olon. Kävelyssä tuli kuuma, varsinkin kun oli lämmin kevätpäivä. Aurinko paahtoi - harvinaista kyllä - täysin pilvettömältä taivaalta. Aivan ihana ilma kyllä, mutta olisi mukavaa jakaa se ilo jonkun kanssa.
Niin, Shay. Haltia oli yrittänyt etsiä miestä jo jonkin aikaa, muutaman viikon, ympäri saarta. Vain yksittäisiä vihjeitä hän oli kuullut, mutta toivoi silti, että täällä laguunin lähellä onnistaisi. Hänellä oli aivan liian ikävä Shaytä! Luvattoman ikävä, suorastaan. Chiaki tunsi poskiaan kuumottavan, kun hän ajatteli miestä. Kummallista, eikö hän ollutkaan saanut ajatella tätä vielä tarpeeksi? Aika kauanhan heidän tapaamisestaan kuitenkin oli...
"Shay, missä ihmeessä sä olet..?" huokaisu säesti haltian masentuneita sanoja.
Kevätpoika nuuhkutti edelleen ilmaa, mutta oli asettunut jo istumaan vähän rauhallisemmin puunrungon päälle.
//mulle iski pupuvillitys.. xD//
Kaatuneen ja sammaloituneen puunrungon päällä istui pieni jäniksen kevätpoika pesemässä itseään puiden oksien läpi siivilöityvässä valossa. Se oli pieni, pörröinen ruskeasävyinen pallero, ei kovin montaa viikkoa vanha. Sen emo ja veljet ja sisaret olivat aivan lähellä.
Samassa sen perhe kuitenkin singahti karkuun jotain. Pieni kevätpoika ei tiennyt, mihin suuntaan juosta, joten se jähmettyi aloilleen ja nuuski ilmaa minkä kerkesi, korvat pyörien päässä kuin propellit, yrittäen saada kiinni jostain äänestä.
"Voi, miten söpö..", se kuuli jonkun - tai jonkin - sanovan vähän matkan päästä. Pieni kevätpoika katsoi valppaana erään puun takaa ilmestynyttä olentoa. Se ei ollutkaan nähnyt sellaista ennen.
Mikä tahansa muu sen sisko tai veli olisi jo juossut karkuun, mutta tämä kevätpoikapa olikin utelias. Se halusi ottaa selville, mikä tuo olio oli, joka ilmaantui kuin tyhjästä. Ei se vaikuttanut vaaralliselta.
Chiaki jäi istumaan puun juurakolle katselemaan pientä pupusta. Se tuijotti häntä herkeämättä, pienet korvat osottaen suoraan eteen.
"Missäs sinun äitisi on, kullanmuru?" haltia puheli hiljaa pienelle olennolle, joka näytti kuuntelevan häntä. No, kyllähän se kuunteli, mutta ei tietenkään ymmärtänyt sanaakaan.
"Tiedätkö, juuri sinunlaisesi pupun voisin viedä kotiin.. Olisit ihana lemmikki", haltianuorukainen jutteli ja asettui paremmin nojalle puuta vasten. Hän oli aivan poikki kävelystä, ja hetken pysähdystauko kelpasi sen takia paremmin kuin hyvin.
Chiaki huokaisi ja otti kengät jalastaan. Hänen jalkojaan kolotti. Liikaa kävelyä. Haltia antoi jalkojensa levätä sammalen peittämällä maalla. Kevätpoika oli edelleen puunrungolla. Kertakaikkisen suloinen otus!! Pieni nöpönenä ja kaikkea..
Chiaki katseli sitä hymyillen. "Osaatko pitää salaisuuden?" hän kysyi lempeästi, ettei säikyttäisi pienokaista tiehensä.
"Arvaas, miksi olen täällä? Juu, etsimässä erästä tyyppiä. Kuulin lähimmästä kylästä, että hänet on nähty täällä päin."
Haltia pöyhi hiuksiaan, jotta saisi vähän raikkaamman olon. Kävelyssä tuli kuuma, varsinkin kun oli lämmin kevätpäivä. Aurinko paahtoi - harvinaista kyllä - täysin pilvettömältä taivaalta. Aivan ihana ilma kyllä, mutta olisi mukavaa jakaa se ilo jonkun kanssa.
Niin, Shay. Haltia oli yrittänyt etsiä miestä jo jonkin aikaa, muutaman viikon, ympäri saarta. Vain yksittäisiä vihjeitä hän oli kuullut, mutta toivoi silti, että täällä laguunin lähellä onnistaisi. Hänellä oli aivan liian ikävä Shaytä! Luvattoman ikävä, suorastaan. Chiaki tunsi poskiaan kuumottavan, kun hän ajatteli miestä. Kummallista, eikö hän ollutkaan saanut ajatella tätä vielä tarpeeksi? Aika kauanhan heidän tapaamisestaan kuitenkin oli...
"Shay, missä ihmeessä sä olet..?" huokaisu säesti haltian masentuneita sanoja.
Kevätpoika nuuhkutti edelleen ilmaa, mutta oli asettunut jo istumaan vähän rauhallisemmin puunrungon päälle.
//mulle iski pupuvillitys.. xD//