Post by Deleted on Mar 6, 2010 9:26:33 GMT 2
// Dailowia kaipaan. //
Tien loskaa lenteli ilmassa ohiajavien vankkureiden vieriessä ohi rivakkaan tahtiin. Joku sai loskaa päälleen ja syyti kuskin perään raikuvat kiroukset, joista kuski ei lunnollisestikaan juuri välittänyt. Muuten tämä pieni kylä oli varsin rauhallinen. Savupiipuista nousi hiukan savua ja jossain kylän laitamilla räksytti koira, mutta muuten olisi voinut koko kylää pitää varsin uneliiaana paikkana.
Nuori reppuselkäinen ihmisnainen asteli joustavin askelin pitkin keskuskatua. Naisen oikea käsi oli siteissä kyynerpäähän asti, pienen välikohtauksen jäljiltä. Hänen pitkät, kiharat hiksensa oltiin koottu paksulle letille niskaan. Nainen oli hiukan keskimittaa pidempi ja hänellä oli erinomainen ryhti. Hän kantoi avoimesti lanteellaan pitkää löymämiekkaa jonka nostaminen ei enää ollut ongelma. Virael Usvametsä suunnitteli yöpyvänsä paikallisessa majatalossa, ennenkuin lähtisi suuntaamaan kylään, jossa asui Morbin ja Alessan kanssa.
Hänen raudanharmaat silmänsä loistivat riemusta ja innosta, kun hän asteli sisään Hirsimökki nimiseen majataloon.
Sali oli valoisa ja avara. Vain muutama matkalainen oli jo kerääntynyt sinne ja heidän kesken vallitsi leppoisa puheensorina.
Nainen asteli tiskille ja kysäisi huoneita, joita oli vapaana yllinkyllin. Hän varasi yhden huoneen ja tilasi itselleen pari kanankoipea, sekä tuopillisen olutta, jotka hymyilevä isäntä lupasi tuoda Viraelille pöytään.
Hymyillen Virael suuntasi tulisijan viereiseen pöytään ja istuutui siihen, laskien repun tuolinsa viereen ja istuutui sitten odottelemaan ateriaansa.
Tien loskaa lenteli ilmassa ohiajavien vankkureiden vieriessä ohi rivakkaan tahtiin. Joku sai loskaa päälleen ja syyti kuskin perään raikuvat kiroukset, joista kuski ei lunnollisestikaan juuri välittänyt. Muuten tämä pieni kylä oli varsin rauhallinen. Savupiipuista nousi hiukan savua ja jossain kylän laitamilla räksytti koira, mutta muuten olisi voinut koko kylää pitää varsin uneliiaana paikkana.
Nuori reppuselkäinen ihmisnainen asteli joustavin askelin pitkin keskuskatua. Naisen oikea käsi oli siteissä kyynerpäähän asti, pienen välikohtauksen jäljiltä. Hänen pitkät, kiharat hiksensa oltiin koottu paksulle letille niskaan. Nainen oli hiukan keskimittaa pidempi ja hänellä oli erinomainen ryhti. Hän kantoi avoimesti lanteellaan pitkää löymämiekkaa jonka nostaminen ei enää ollut ongelma. Virael Usvametsä suunnitteli yöpyvänsä paikallisessa majatalossa, ennenkuin lähtisi suuntaamaan kylään, jossa asui Morbin ja Alessan kanssa.
Hänen raudanharmaat silmänsä loistivat riemusta ja innosta, kun hän asteli sisään Hirsimökki nimiseen majataloon.
Sali oli valoisa ja avara. Vain muutama matkalainen oli jo kerääntynyt sinne ja heidän kesken vallitsi leppoisa puheensorina.
Nainen asteli tiskille ja kysäisi huoneita, joita oli vapaana yllinkyllin. Hän varasi yhden huoneen ja tilasi itselleen pari kanankoipea, sekä tuopillisen olutta, jotka hymyilevä isäntä lupasi tuoda Viraelille pöytään.
Hymyillen Virael suuntasi tulisijan viereiseen pöytään ja istuutui siihen, laskien repun tuolinsa viereen ja istuutui sitten odottelemaan ateriaansa.