Post by Deleted on Nov 26, 2009 22:22:50 GMT 2
//Jillia tänne Kyoon kanssa //
Oli lämmin syksyinen iltapäivä. Aurinko alkoi laskeutumaan taivaanrannalla, ja värjäsi maisemat oranssin ja vaaleanpunaiset sävyisiksi. Puut heittivät varjot valkealle hiekalle, ja meri pauhusi nätisti, saaden kaiken tuntumaan rauhalliselta.
Pari pikku lintua kaarsi taivaalla, ja kauempana kuului suden ulvonta. Tänään olisi täysikuu, ja yleensä silloin kaikki eläimet ja vampyyrit sekosivat. Mutta tänään eräs neitokainen ei jaksanut välittää siitä.
Hän oli käynyt mummolassa, ja tavannut tätinsä. Täti oli kertonut äidin ja isän ensitapaamisesta, äidin kaipuuden mieheen ja tämän tarve löytää mies ennen vauvan syntymää, ennen hänen syntymäänsä. Mutta mies oli kuollut, ja äiti sinnitellyt, hankkinut töitä ja vähän ennen syntymää löytänyt toisen elämänsä miehen, Renjin. Sam avasi silmänsä ja hymyili. Mies oli pitänyt hänestä hyvää huolta siitä saakka kun hän muisti. Jopa äidin kuoleman jälkeen tämä oli tukenut häntä, ja Sam rakasti Renji-isäänsä.
Nyt hän istui rannalla punaisen viltin päällä. Hiukset lainehtivat selkää pitkin ja vihreät silmät katsoivat taivaanrantaa helpottuneena. Elämä tuntui nyt hyvältä, kun kaikki sujui. Hänellä oli nyt vapaata töistä, koulusta, ja hän oli päättänyt vähän reissata, tappaa pari vampyyriä siinä ohikulkiessa, ja olla vain. Vaikka, silti hän oli hieman varuillaan, vaikka ei vampyyrit tule, ennenkuin aurinko olisi laskenut kokonaan meren taakse.
Hänen miekkansa oli viltin vieressä, muta Sam toivoi, että sitä ei tarvitsisi nyt.
Neitokainen vaipui makaamaan viltin päälle, kädet niskan taakse.
Hänellä oli yllään uusi vaaleansininen pusero, jonka täti oli ostanut, mustat haaremi housut ja buutsit, jotka isoisä oli ostanut hänelle lahjaksi. Vihreät silmät sulkeutuivat, mutta korvat kuulostelivat pienintäkin rapinaa, mitä pusikoista kuului.
Mutta pian neitokainen rentoutui eikä välittänyt enää äänistä.
Oli lämmin syksyinen iltapäivä. Aurinko alkoi laskeutumaan taivaanrannalla, ja värjäsi maisemat oranssin ja vaaleanpunaiset sävyisiksi. Puut heittivät varjot valkealle hiekalle, ja meri pauhusi nätisti, saaden kaiken tuntumaan rauhalliselta.
Pari pikku lintua kaarsi taivaalla, ja kauempana kuului suden ulvonta. Tänään olisi täysikuu, ja yleensä silloin kaikki eläimet ja vampyyrit sekosivat. Mutta tänään eräs neitokainen ei jaksanut välittää siitä.
Hän oli käynyt mummolassa, ja tavannut tätinsä. Täti oli kertonut äidin ja isän ensitapaamisesta, äidin kaipuuden mieheen ja tämän tarve löytää mies ennen vauvan syntymää, ennen hänen syntymäänsä. Mutta mies oli kuollut, ja äiti sinnitellyt, hankkinut töitä ja vähän ennen syntymää löytänyt toisen elämänsä miehen, Renjin. Sam avasi silmänsä ja hymyili. Mies oli pitänyt hänestä hyvää huolta siitä saakka kun hän muisti. Jopa äidin kuoleman jälkeen tämä oli tukenut häntä, ja Sam rakasti Renji-isäänsä.
Nyt hän istui rannalla punaisen viltin päällä. Hiukset lainehtivat selkää pitkin ja vihreät silmät katsoivat taivaanrantaa helpottuneena. Elämä tuntui nyt hyvältä, kun kaikki sujui. Hänellä oli nyt vapaata töistä, koulusta, ja hän oli päättänyt vähän reissata, tappaa pari vampyyriä siinä ohikulkiessa, ja olla vain. Vaikka, silti hän oli hieman varuillaan, vaikka ei vampyyrit tule, ennenkuin aurinko olisi laskenut kokonaan meren taakse.
Hänen miekkansa oli viltin vieressä, muta Sam toivoi, että sitä ei tarvitsisi nyt.
Neitokainen vaipui makaamaan viltin päälle, kädet niskan taakse.
Hänellä oli yllään uusi vaaleansininen pusero, jonka täti oli ostanut, mustat haaremi housut ja buutsit, jotka isoisä oli ostanut hänelle lahjaksi. Vihreät silmät sulkeutuivat, mutta korvat kuulostelivat pienintäkin rapinaa, mitä pusikoista kuului.
Mutta pian neitokainen rentoutui eikä välittänyt enää äänistä.