Post by riska on Oct 26, 2009 22:30:07 GMT 2
Pandora Girian
Nainen hymähti Gabrielin toteamukselle tämän painosta -ainakin se oli ollut puhdas kohteliaisuus jos ei mitään muuta. Ei Pandora tietenkään kauhean epävarma sopusuhtaisuudestaan ollut, itseasiassa neiti oli melko sujut itsensä kanssa. Vaan ainahan se kohteliaisuus oli halutuinta herkkua muuten niin töykeässä maailmassa.
Pandora virnisti miehen leikkisälle vastaukselle tämän esittämään kysymykseen. Neiti nojautui hiukan taaksepäin itsevarmasti, ottaen kasvoilleen lievästi viettelevän ilmeen -tuskin huomaamattoman. Juuri sellaista vastausta Pandora oli nimittäin hiukan odottanutkin.
"Ei, ei ollut ilmiselvää. Anteeksi jos loukkaan rotuasi tietämättömyydelläni." Nainen aloitti vilkaisten sivusilmällään ikkunasta ulos. Ulkomaailma näytti jo hyvin pimeältä ja kaukaiselta. "En katsos pidä mitään kirjaa Lyrathin roduista, olen tullut siihen tulokseen että niitä on liian monia minun aivoilleni. Olen melko yksinkertainen näissä asioissa; kunhan maksu on hyvä, kenenkään tappaminen ei ole ongelma.. mutta komea sinä kyllä olet." Pandora jatkoi siirtäen harhailevan tuijotuksensa takaisin Gabrieliin. Suipot korvat viittasivat ehdottomasti johonkin.. ylvääseen lajiin. Siis eihän Pandoralla ollut hajuakaan näistä asioista, mutta jotain hän voisi silti päätellä.
Jokainenhan liitti suippokorvat heti ensimäisenä haltijoihin. Tässä tapauksessa myös Pandora teki niin. Vaan hetken sitä ehdotusta tuumittuaan naisen päähän pulpahti muitakin vaihtoehtoja; metsäläinen? Ei, Gabrielilla oli molemmissa käsissä viisi sormea. Keiju? No tuo piti jo alkukätelyynsä unohtaa, ei Gabrielissa ollut mitään keijumaista. Vampyyri? Pandoran katse lukkiutui nuorukaisen silmiin tämän mietteen kohdalla. Miten mahdollista se olisikaan.
"Oletko vampyyri?" Pandora kysyi pieni pelko äänessään, kuitenkin yrittäen peittää sen. Neiti oli monen monta asiaa vampyyreista kuullut, niiden verenhimosta ja muista alhaisista teoista -toisaalta, Pandoran tiedonlähteet eivät koskaan olleet niin luotettavia kuin väitettiin. Naisen reitille ei ollut edes kovin montaa lajin edustajaa sattunut näinä vuosina, mitä nyt pari hyypiötä ja pari murhattavaa. Yksi asiakaskin saattoi viime viikolla olla.
Nainen otti kulauksen vesipullostaan hermostuneesti, tapittaen toista herkeämättä ja odottaen vastausta.
Nainen hymähti Gabrielin toteamukselle tämän painosta -ainakin se oli ollut puhdas kohteliaisuus jos ei mitään muuta. Ei Pandora tietenkään kauhean epävarma sopusuhtaisuudestaan ollut, itseasiassa neiti oli melko sujut itsensä kanssa. Vaan ainahan se kohteliaisuus oli halutuinta herkkua muuten niin töykeässä maailmassa.
Pandora virnisti miehen leikkisälle vastaukselle tämän esittämään kysymykseen. Neiti nojautui hiukan taaksepäin itsevarmasti, ottaen kasvoilleen lievästi viettelevän ilmeen -tuskin huomaamattoman. Juuri sellaista vastausta Pandora oli nimittäin hiukan odottanutkin.
"Ei, ei ollut ilmiselvää. Anteeksi jos loukkaan rotuasi tietämättömyydelläni." Nainen aloitti vilkaisten sivusilmällään ikkunasta ulos. Ulkomaailma näytti jo hyvin pimeältä ja kaukaiselta. "En katsos pidä mitään kirjaa Lyrathin roduista, olen tullut siihen tulokseen että niitä on liian monia minun aivoilleni. Olen melko yksinkertainen näissä asioissa; kunhan maksu on hyvä, kenenkään tappaminen ei ole ongelma.. mutta komea sinä kyllä olet." Pandora jatkoi siirtäen harhailevan tuijotuksensa takaisin Gabrieliin. Suipot korvat viittasivat ehdottomasti johonkin.. ylvääseen lajiin. Siis eihän Pandoralla ollut hajuakaan näistä asioista, mutta jotain hän voisi silti päätellä.
Jokainenhan liitti suippokorvat heti ensimäisenä haltijoihin. Tässä tapauksessa myös Pandora teki niin. Vaan hetken sitä ehdotusta tuumittuaan naisen päähän pulpahti muitakin vaihtoehtoja; metsäläinen? Ei, Gabrielilla oli molemmissa käsissä viisi sormea. Keiju? No tuo piti jo alkukätelyynsä unohtaa, ei Gabrielissa ollut mitään keijumaista. Vampyyri? Pandoran katse lukkiutui nuorukaisen silmiin tämän mietteen kohdalla. Miten mahdollista se olisikaan.
"Oletko vampyyri?" Pandora kysyi pieni pelko äänessään, kuitenkin yrittäen peittää sen. Neiti oli monen monta asiaa vampyyreista kuullut, niiden verenhimosta ja muista alhaisista teoista -toisaalta, Pandoran tiedonlähteet eivät koskaan olleet niin luotettavia kuin väitettiin. Naisen reitille ei ollut edes kovin montaa lajin edustajaa sattunut näinä vuosina, mitä nyt pari hyypiötä ja pari murhattavaa. Yksi asiakaskin saattoi viime viikolla olla.
Nainen otti kulauksen vesipullostaan hermostuneesti, tapittaen toista herkeämättä ja odottaen vastausta.