Eteläinen metsä

Eteläisen metsän puut ovat vanhoja, korkeita ja tuuheita. Lehdistö on niin paksua, että auringonvalo hädin tuskin suodattuu läpi. Ilma ei ole oikein kuivaakaan, eikä kosteakaan, se on siltä väliltä ja se tuoksuu pienelle valkealle kukalle, jota kasvaa paljon metsässä puunrungoilla. Tuoksu on onneksi miellyttävä, mutta se on niin voimakas, että se tahtoo peittää muut tuoksut alleen. Hiidet suosivat tätä metsää piilopaikkana, sillä niitten oma lemu peittyy kukkien tuoksun alle; ainut ongelma niillä on se, etteivät ne itse juurikaan pidä kukkien tuoksusta. Useimpien puitten rungot ovat paksuja ja vankkoja. Maankamaraa hädin tuskin erottaa, sillä se on pudonneitten lehtien peitossa. Metsä rehevää, sillä metsän kasvupohjassa on joskus kauan sitten purkautuneen tulivuoren tuhkaa, joka on antanut sille hyvät lähtökohdat kasvulle. Lisäksi melko lähellä on järvi, josta se saa vetensä. Metsä on aika tiheä ja vaikeakulkuinen, eivätkä kovin monet lähde sitä suosiolla ylittämään, mutta se on oikein loistava paikka piiloutumiselle.