Post by Sen X on Mar 13, 2016 22:44:00 GMT 2
Nimi: Tore Berg
Laji: vampyyri (ihminen)
Ammatti: entinen lääkäri
Ikä: noin 50 vuotta (kuoli 35-vuotiaana)
Skp: mies
Suuntautuminen: aseksuaali
Perhe: Molemmat vanhemmat kuolleet, ei sisaruksia
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
Perhe: Molemmat vanhemmat kuolleet, ei sisaruksia
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
A S U I N P A I K K A
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
T A I K U U S
Ilma, 3
Tore ei ole koskaan ollut kiinnostunut magiasta eikä näin ollen ole opetellut sen hallitsemista. Kaikki hänessä ilmenevä taikuus on vampyyriksi muuttumisen sivutuotetta ja luonteeltaan puhtaasti alitajuista – tietoisesti mies ei maagisia kykyjään osaa käyttää. Itse hän kuvittelee uusien kykyjensä olevan peräisin vampyyrinpureman aiheuttamista fyysisistä muutoksista.
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
M E N N E I S Y Y S
Tore vietti lyhyeksi jääneen elämänsä Hartiven kaupungissa. Hänen isänsä oli lääkäri, joka otti asiakseen siirtää pojalleen rakkauden toisten auttamiseen ja ahkeraan työntekoon sekä vähintään yhtä voimallisen epäluulon kaikkeen, mitä ei voinut järjellä tai aisteilla selittää – ennen kaikkea magiaan. Tore osoittautui kuuliaiseksi oppilaaksi ja seurasi ennen pitkää isänsä jalanjäljissä. Potilaskunta koostui lähinnä alemman luokan kansalaisista, mutta työtä riitti vakaan elämän turvaamiseksi.
Ongelmat alkoivat, kun Tore myöhäiseltä kotikäynniltä palatessaan päätti oikaista hiljaisen syrjäkorttelin poikki ja joutui vastakkain pitkän, kalpean hahmon kanssa. Seurasi käsirysy, jonka päätteeksi mies iskettiin tajuttomaksi. Kun hän palasi tolkkuihinsa, hänen kaulansa syrjässä tykytti kahden terävän hampaan jättämä haava. Tore vaikeni tapauksesta, kätki haavansa ja jatkoi elämäänsä ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka pureman aiheuttamat tuskat kävivät ankarammiksi päivä päivältä. Ennen pitkää hänellä ei ollut enää voimia poistua kotoaan.
Eräänä päivänä tohtori sitten palasi ihmisten ilmoille näennäisen terveenä, yhtä äkillisesti kuin oli kadonnutkin. Hänen käytöksensä oli kuitenkin tyystin muuttunut: hän oli vaitonainen, jännittynyt ja kavahti veren näkemistäkin. Hänet tavattiin usein toreilta ostamassa eläviä kaneja ja siipikarjaa, ilmeisesti jonkinlaisia kokeita varten. Jotkut jopa väittivät nähneensä hänet liikuskelemassa yösydännä kaupungin kujilla kantaen säkkiä, jonka sisällä kiemurteli jotain elävää.
Lopulta koitti päivä, jolloin Tore pahasti vuotavaa avohaavaa hoitaessaan menetti itsehillintänsä ja hyökkäsi potilaansa kimppuun. Potilaan onnistui onnekseen torjua hämmentynyt ja nälän riivaama vampyyri ja paeta vastaanotolta. Teostaan kauhistuneena ja peläten sen seurauksia Tore pakkasi häthätää tavaransa ja pakeni kaupungista. Seuraavat vuodet hän eli matalaa profiilia pitäen ja ajautui saalistusviettiään kartellessaan yhä kauemmas ja kauemmas suurista asutuskeskuksista, kunnes päätyi erämaan ja sivistyksen rajoille.
Tätä nykyä Torea pitää syrjäseuduilla pikemminkin viehtymys luontoon ja yksin elämiseen kuin pelko toisten hyvinvoinnista. Hän etsii pieniä, hajanaisia, sopivan kouluttamattomia yhteisöjä, asettuu asumaan lähiseudulle ja alkaa terrorisoida paikallista väestöä, kunnes nämä joko taipuvat toimittamaan hänelle ruokaa tai saavat kärsiä seurauksista. Hän pelottelee ja ahdistelee öiseen aikaan ulos rohkenevia ja kohtelee paikallisten omaisuutta omanaan. Tätä jatkuu, kunnes joku päättää puuttua vampyyrin tihutöihin asein – silloin on aika vaihtaa nopeasti maisemaa.
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
L U O N N E
Vielä lääkärinä toimiessaan Tore tunnettiin kohteliaana, hyväntahtoisena ja rauhallisena miehenä, joka oli valmis tulemaan toisten avuksi varallisuuteen tai yhteiskuntaluokkaan katsomatta. Vaikka Tore olikin paikalla aina kun häntä tarvittiin, harvat tiesivät mitään tämän henkilökohtaisesta elämästä tai ajatusmaailmasta. Outo mies, siitä monet hänen potilaistaan olivat yksimielisiä. Jotenkin etäinen – eikä koskaan ollut helppoa erottaa, puhuiko hän tosissaan vai laskiko leikkiä.Toresta tuli epäkuollut kaikkea muuta kuin vapaaehtoisesti, mutta hän on oppinut hyväksymään itsensä vampyyriksi pikemmin kuin ”entiseksi ihmiseksi”. Miehen käsitys vampyyrina olemisesta on kuitenkin muovautunut syvään juurtuneiden ennakkoluulojen ja eristyksissä vietettyjen vuosien pohjalta: vampyyri on yhteiskunnan ulkopuolelle jäävä hirviö, ja kaikki mikä liikkuu (eikä satu olemaan toinen vampyyri) pitäisi nähdä potentiaalisena saaliina. Tämän asennoitumisen vuoksi miehen käytös toisia kohtaan on usein välinpitämätöntä, jopa alentuvaa, eikä hän odota elävien taholta enempää kuin pelkoa tai vihamielisyyttä.
Ajattelutavastaan huolimatta Tore on vampyyriksi melko kesy tapaus. Ihmisten tai ihmismäisten olentojen satuttaminen on hänelle edelleen siinä määrin vastenmielistä, että hän ruokailee pääasiassa eläinten verellä. Häntä kiinnostaa lähinnä yksinkertaisen, mukavan elämän viettäminen, joten niin kauan kuin miehen vatsa on täysi eikä kukaan uhkaa hänen kotiaan tai henkeään, hänen seuraansa joutunut on tuskin missään todellisessa hengenvaarassa. Hän ei kaipaa ystäviä, mutta harvoin suoranaisesti pahastuukaan yksinäisyytensä häiritsemisestä tai osoittaa todellista pahansuopuutta alempiarvoiseksi katsomiaan elollisia olentoja kohtaan. Toisia vampyyreita Tore sietää huonosti, etenkin jos nämä ovat päätyneet hätyyttelemään hänen asuinsijojensa väestöä, mutta silti hän kokee nämä vertaisikseen ja pyrkii säilyttämään näihin kohteliaat välit.
+ rauhallinen, ymmärtäväinen
- laiska, mukavuudenhaluinen, välinpitämätön
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
U L K O N Ä K Ö
Toren kehonkieli pysyttelee lähes poikkeuksetta maltillisena. Korostuneet eleet tai kasvoille asti nousevat voimakkaat tunteet ovat harvinainen näky. Pidättynyttä vaikutelmaa voimistaa entisestään se tosiseikka, ettei mies juuri koskaan naura tai hymyile suu auki – ominaisuus, joka ihmisenä esiintyvän tuoreen vampyyrin oli pakko opetella nopeasti.
Syrjäseuduilla liikkuessaan Tore ei yritä peitellä lajiaan millään tavoin. Hän kulkee yleensä kaula paljaana, niin että vasempaan valtimoon jäänyt puremajälki on selkeästi näkyvissä. Vaatteissa hän suosii koristeettomuutta, pelkistettyjä muotoja, hyvää laatua ja mustia tai tummanharmaita sävyjä. Joutuessaan liikkumaan auringonvalossa hän turvautuu yleensä mustaan, hupulliseen matkaviittaan. Kaupungeissa Tore puolestaan välttää huomion kiinnittämistä itseensä kaikin mahdollisin tavoin, joten hän pyrkii käyttämään kauluksellisia ja maanläheisemmän värisiä vaatteita jos vain sellaisia onnistuu käsiinsä saamaan.
/////////////////////////////////////////////////////////////////////////////
V A H V U U D E T / H E I K K O U D E T
+ Vampyyrien tapaan nopea, vahva, äänetön ja vaikeasti tapettavissa
+ Pyhät esineet eivät vaikuta
+ Ei ole harjoittanut ammattiaan pitkään aikaan, mutta hallitsee perusasiat edelleen luotettavasti
+ Sietää kylmää hyvin
+ Kykenee juomaan eläinten verta ilman suuria vastareaktioita
- Ei hallitse minkäänlaista tietoista magiaa, suhtautuu taikuuteen ynseästi
- Ei osaa käyttää aseita eikä sellaisia omista
- Välttää ulos menemistä päiväsaikaan, saa heikostakin auringonvalosta helposti päänsärkyä ja pahoja palovammoja
- Tottunut syömään usein ja säännöllisesti ja saamaan ruokansa valmiina, huono metsästäjä
- Ei säännöllistä tulonlähdettä, rajalliset rahavarat
- Näkee ennemmin nälkää kuin imee verta ”järjellisistä” olennoista