Post by bloodywolf on Dec 21, 2015 17:26:18 GMT 2
Tällaisen hahmon menin tekaisemaan, pääseköhän sisään :'D
Pelaaja: BloodyWolf
Nimi: Celenea Carmenilla Yuwenn
Asema: Herttuatar
Yleiset kutsumanimet: Herttuatar, Herttuatar Celenea. Rouva Celenea/Yuwenn hänen palvelijoilleen.
Ammatti: Epävirallisesti mutta näkyvästi Puhdistajien kiivas vastustaja ja epäkuolleiden puolesta puhuja. Omistaa kartanon jonne ottaa palvelusväkeensä sekä tilapäisiksi suojateikseen ihmissusia ja vampyyrejä. Vapaa-ajallaan kaninkasvattaja.
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 492 vuotta
Muuttunut vampyyriksi vähän päälle kolmikymppisenä.
Pituus: 175 cm
Syntymäpäivä: Talven loppupuolella, kun lumet yleensä alkavat sulaa.
Laji: Vampyyri (ent. idän haltia)
Asuinpaikka: Sukukartano Domarchissa
Kartano on kivinen ja kuulunut vuosisatoja Yuwennin suvulle, ja vanhuus myös näkyy mm. kuluneena kivipintana, ja köynnöksinä jotka ovat kasvaneet paksulti ikkunoiden eteen. Pihamaalla huomaa ensimmäiseksi siivekkäin hevosin koristellun suihkulähteen, ja kartanon sivulla sijaitsevan puutarhan. Kartanon takana on kanien aitaus ja sisärakennus.
Kerroksia kartanossa on kolme. Ovista astuessa sisään pääsee heti avaraan ja suureen eteisaulaan, josta lähtee käytävä vasemmalle ja oikealle: Vasemmalta löytyy 6 makuuhuonetta (vieraille), ja oikealta taas ruokahuone, astiakomero, liinavaatteidensäilytys aivan käytävän päästä tilava ruokasali.
Yläkerta on rakennettu samaan malliin, ja heti portaat ylösnoustuaan pääsee kaksoisoville joista pääsee valtavaan tanssisaliin ja parvekkeelle, ja jälleen vasemmalle vievälle käytävälle josta löytyvät 2 kylpyhuonetta, vaate- sekä liinavaatehuone, ja oikealta 3 makuuhuonetta ja kaksi isoa makuusalia, joista toisessa herttuatar itse lepäilee.
Kellarikerros on ankea ja kokonaan maanalla: Siellä ovat palvelijoiden huoneet ja heille varattu pesutila, sekä pyykkitupa, ruokakomero, viinikellari ja keittiö.
Kartano on suojattu taikakeinoin tarkoituksena pitää puhdistajat ja hirviöt ulkona, ja sitä myös vartioidaan yötä päivää. Herttuatar sallii kenen vain vampyyrin tai ihmissuden yöpyä kartanonsa suojissa, mutta tietyin säännöin:
- Muita mahdollisia asukkeja ei häiritä.
- palvelijoiden kimppuun ei hyökätä missään tapauksessa.
- tarpeetonta sanoakaan: varastaminen on ehdottomasti kiellettyä (vaikka Celenea pitääkin kaikki oikeasti arvokkaat esineensä piilossa lukkojen takana.)
Aseet: Kuljettaa usein mukanaan myrkkyyn pistettyä pientä tikaria. Yleisin piilopaikka aseelle on sukkanauhaan kiinnitettynä hamosen alla, ettei herrasmiehet näe.
Elementti: Vesi
Taikuusaste: 7
Taikuuden käyttö: Celenea on jo vanha taitaja magian parissa, ja käyttää sitä päivittäin niin pikkuaskareiden lomassa kuin isommissakin asioissa. Nainen kykenee liikuttelemaan suuria vesimassoja kerrallaan mutta vain hetken aikaa, ja pidemmän päälle se alkaa käydä hänen voimilleen ja saa tuon usein fyysisesti uupuneeksi.
Perhe:
Isä , kuollut vuosia sitten.
Äiti , kuollut vuosia sitten.
Muista naisen sukulaisista ei ole ollut tietoa moniin vuosiin.
Lemmikki: Ei varsinaista lemmikkiä, mutta kasvattaa kaneja takapihallaan niin lemmikeiksi kuin ruuaksikin.
Siviilisääty: Sinkku, ennen kihloissa mutta kumppanin edesmenon toimesta vapautunut uudelleen.
Suuntautuminen: Hetero
Luonne: Celenea on arvokkaan oloinen ja ylpeä perusluonteeltaan. Ensinäkemältä nainen saattaa vaikuttaa kylmältä ja kopealta, joskus jopa piittaamattomalta. Nainen kohtelee kaikkia sen mukaisesti, minkä arvoisina näitä pitää, mutta ei yleensäkään tuo tunteitaan ilmi joten tylyt ilmeet saatetaan usein tulkita ylenkatsonnaksi ja ilkeydeksi. Sen sijaan että tuo ei paljoa ilveile, naisella on tapana puhua paljon - joskus paljon asiaa, joskus taas niitä ja näitä; hän ei erityisemmin nauti hiljaisuudesta vietettyään muutaman kymmenen vuotta yksinään ennenkuin kartanon väestö alkoi kasvaa. Celenea on varsin oikeudenmukainen ja jääräpäinen omista arvoistaan ja mielipiteistään, ja varsinkin vampyyriksi muututtuaan on ylpeästi edustanut lajiaan ja seisoo sorrettujen vampyyrien tukena. Hän vihaa puhdistajia ja on ottanut elämäntavoitteekseen järjestön tuhoutumisen, mutta hänen voimankäyttönsä on lähinnä verbaalista ja arvoaseman hyväksikäyttöä (mm. luomalla hyviä suhteita ja yrittämällä salakavalasti käännyttää tärkeitä henkilöitä puolelleen asiassa), eikä nainen sorru väkivaltaan paitsi itsepuolustustilanteissa, ja joskus ruokaillessaan muilla henkilöillä.
Celenea ei ole kovin leikkisä eikä huumorintajuinen, mutta pyrkii korvaamaan puutteensa hyväsydämisyydellä ja anteliaisuudella. Hänet tunnetaan kivenkylmänä ja -kovana herttuattarena joka uskaltaa antaa äänensä kuulua, mutta jonka kanssa harvoin päätyy sanallista sotaa suurempaan tappeluun. Hän ei myöskään ole kovin romanttinen persoona, ja vaati todella paljon että tämän naisen saa edes hiukkasen kiinnostuneeksi.
Celenea ei huoli paljoa, eikä häntä ole helppo järkyttää. Hän kuitenkin saattaa muuttua hyvinkin vaaralliseksi jos kokee tulleensa huijatuksi tai vääryyden uhriksi.
Menneisyys: Celenea syntyi herttuaparin ainoaksi lapseksi, ja hänet kasvatettiin hienon naisen tavoille ja -eleille, ja hänen elämänsä koostui juhlista, palvelustyttöjen kanssa leikkimisestä ja lukemisesta. Nuorena naisena, jo yli parikymppisenä, Celenean isä oli joutunut vampyyrin puremaksi, mikä järkytti nuorta neitoa kovasti. Hän kuitenkin teki mitä voi auttaakseen isäänsä elämään normaalia elämää, mutta se osoitautui mahdottomaksi: Herttuaa kuvotti ajatus ihmisveren juomisesta, ja hän yritti elää karjaeläinten verellä, mutta sen maku ja haju ällötti häntä vieläkin enemmän ja hän tuli vuosi vuodelta yhä nälkäisemmäksi ja äreämmäksi. Kerran mies avautui tästä vaimolleen ja Celenealle. Herttuatar kielsi ankarasti ihmisverenjuonnin, ja Celenean kanssa vaati miestä pysymään eläinten veressä. Palvelusväki suostui luovuttamaan miehelle verta silloin tällöin, mutta vampyyrin saalistusvietin pelossa monet heistä irtisanoivat itsensä. Herttua koetti elää eläimenverellä, sillä hän pelkäsi maineensa puolesta ja oli peloissaan siitä että pääsisi liiaksi verenmakuun.
Vuosien ajan perhe eli piilotellen salaisuutta vampyyristä, kunnes eräänä yönä, Celenean ollessa jo aikuinen nainen, hän ja hänen tuore kihlattunsa, ihmismies Jarham, makoilivat sängyllään ja suunnittelivat yhteistä tulevaisuutta, kun Celenean isä ilmestyi paikalle. Vuosien ajan verenhimoinen herttua oli taistellut kaikin keinoin vampyyriuttaan vastaan, ja lopulta yksi pieni riita herttuattaren kanssa oli laukaissut pedon miehen sisällä. Celenea katsoi isäänsä hämmentyneenä, mutta ei ymmärtänyt mitä oli meneillään. Kaikki kävi nopeasti - Hämmentyneet rakastavaiset eivät ehtineet edes huudahtaa kun vampyyri iski hampaansa Celenean olkapäähän. Hänen kihlattunsa sai iskettyä vaarnan miehen rintaan, ja vampyyri pakeni kauhuissaan paikalta (ja myöhemmin ymmärrettyään mitä oli tehnyt, riisti itseltään hengen).
Noin viikon kuluttua Celenea heräsi omasta sängystään huimaavaan oloon, Jarham rinnallaan kyynelehtien. Hän itse ei muistanut kuluneesta viikosta mitään, mutta hänen rakkaansa kertoi hänen maanneen paikoillaan reagoimatta mihinkään tai vastaamatta puheeseen, suostumatta syömään tai juomaan. Lopulta naisen tila oli muuttunut rajuun kouristelukohtaukseen, jota seurasi pari päivää kestänyt täydellinen hiljaisuus ennenkuin nainen oli herännyt vampyyrina. Jarham kertoi hänen äitinsä löytyneen kuolleena, ja hänen isänsä kadonneen kokonaan.
Ensin Celenea oli järkyttynyt, mutta nainen oli kuitenkin perinyt äitinsä vahvan luonteen, ja kihlattunsa tuen voimin nainen pääsi pikkuhiljaa surustaan yli. Hän hautasi äitinsä kartanon puutarhaan kauniiden kukkien keskelle, ja otti herttuattaren arvonimen itselleen, ja ilmoitti isänsä kuolleen. Hän myös teki lähes heti selväksi, että hän oli muuttunut vampyyriksi, ja aikoi jatkaa elämäänsä kuten tähänkin asti siitä huolimatta. Vampyyrina elämään opettelu oli ensialkuun hankalaa; verenhimo oli sietämätöntä, ja aurinko poltti kuin itse helvetin liekit. Pikkuhiljaa asiat alkoivat kuitenkin asettua mallilleen. Celenea palasi voimiinsa, itse asiassa entistä parempiin sellaisiin, ja hänen palvelijansa ja kihlattunsa tukivat häntä minkä voivat. He luovuttivat naiselle verta varastoon, jota tuo joi pahimpaan janoonsa, mutta toisinaan saalistusvietti kävi liian kovaksi jolloin nainen sortui juomaan verta jonkun onnettoman kulkurin kaulasta.
Ajan mittaan Celenean kihlattu kuoli vanhuuteen, kuten suurin osa hänen palvelijoistaankin. Celenea oli jo oppinut siihen että suru turtui pois ja elämä jatkui, jos jakosi vain jatkaa eteenpäin, joten hän pyrki jatkamaan päivittäisiä askareitaan siitä huolimatta, että suru rakkaansa menetyksestä painoi hänen sydäntään. Mikään ei pahemmin muuttunut sen jälkeen, uusia kasvoja tuli ja meni. Kaikki Celenean entisestä elämästä tuntui vain kaukaiselta muistolta, ja hän oppi elämään arvokasta elämää sukunsa omistamassa kartanossa, vanhemmiltaan jääneen perinnön ja palkkaamiensa palvelijoiden turvin. Hän ryhtyi kasvattamaan kaneja, jotta voisi tarpeentullen ajaa niitä takaa tai juoda verta. Hänellä oli myös verenluovuttajia, mutta sanomattakin oli selvää, että ei hän voinut joka päivä noita kuiviin vuodattaa. Nainen saattoi myös silloin tällöin hyökätä muiden kimppuun nälkäisenä, eikä ole mahdotonta että hän on aiheuttanut muutamankin muutoksen tai kuoleman seuduilla.
Kaikki muuttui puhdistajien tultua Lyrathiin. Celenea oli pelästynyt, mutta vielä enemmän hän oli raivoissaan. Hän ei voinut ymmärtää, miksei hänenkaltaisillaankin ollut yhtälailla oikeus elää normaalia elämää. Kuolleenmetsästäjät hän oli vielä kestänyt, mutta että järjestäytynyt yhteisö, joka metsästi epäkuolleita? Hah! Vain hänen kuolleen ruuminsa yli. Hän koki puhdistajat varteenotettavana uhkana ja todella ärsyttävänä sellaisena. Siitä lähtien nainen on ottanut asiakseen puolustaa omiensa oikeuksia, ja hän perusti kartanostaan turvapaikan: Sinne sai tulla kuka tahansa epäkuollut joka kaipasi turvaa ja lepoa.
Nykyisellään herttuatar saattaa tukea rahallisesti vampyyreja ja noiden uhreja, jotka ovat päättäneet antaa anteeksi, ja hänen päämääränään on kääntää mielipiteet epäkuolleista positiivisemmiksi ja näyttää, että hekin voivat elää yhdessä muiden kanssa.
Ulkonäkö: Nainen on lajilleen tyypillisesti hoikka, pitkähkö ja jäntevä. Hän ei ole järin muodokas, vaan on jäänyt rintamukseltaan pieneksi ja lantiokaan ei ole huomattavan iso, vaan hän on solakka ja sopusuhtaisen hento päästä varpaisiin. Kasvot naisella ovat klassisen kauniit niin opaalinmuotoisista tummanvioleteista silmistä aina pieneen nenään ja kapeisiin huuliin asti. Korvat ovat tavallisen kokoiset, suippopäiset idän haltian korvat, ja naisen iho on norsunluun valkea. Vaaleaa ihoa kehystää hänen purppura tukkansa, joka on paksu, yläselkään asti pitkä ja hennoille laineille kihartuva. Celenea korostaa usein tummia silmiään vielä synkähköllä mutta hyvän maun rajoissa tyylikkäällä meikillä, ja säväyttää usein huuliaan ja kynsiäänkin erilaisin värein, usein violetilla tai punaisella. Naisella lepää usein kasvoillaan poliittisen kohtelias tai hieman salaperäiseen vivahtava hymy.
Pukeutumistyyli, kuten yleisolemuskin, on naisella hyvin elegantti. Hän käyttää lähes poikkeuksetta mekkoja ja leninkejä jotka kielivät ylhäisestä asemasta (ja tarpeeksi paksuja suojaamaan tarpeentullen myös auringoltakin). Myös erilaiset koristeet kuten korut, nauhat ja jalokivet ovat naisen mieleen, mutta hän pyrkii pitämään niiden käytön vähäisenä, ja vain luomaan hieman koristusta asusteisiinsa - Yltäpäältä koreilevana naista tuskin koskaan näkee, poikkeuksena saattavat olla juhlat ja tapahtumat.
Hiuksiaan nainen pitää usein jollain asiallisella ja hienolla kampauksella, kuten nutturalla tai sivulle kiedottuna.
Pitää:
- Punaviinistä
- Kävelyistä puutarhassa öisin
- Älykkäästä seurasta
Ei pidä:
- Puhdistajista eikä kuolleenmetsästäjistä
- Nykyisin ympäriinsä riehuvista hirviöistä (jotka ovat pistäneet poskeen muutamankin kerran hänen kaniinejaan...)
- liasta tai tahraantumisesta
Taidot/heikkoudet
+ Osaa olla miellyttävä
+ hyvä manipuloimaan muita
+ pystyy liikkumaan äänettömästi
+ Haavat paranevat erittäin nopeasti
- Ei ole kovin anteeksi-antavainen
- Joskus erittäin äkkipikainen
- Voi itse joutua helposti manipuoloiduksi, varsinkin jos häntä aletaan provosoida
Omaisuus:
- Sukunsa kartanon ja sen tilukset
- Paljon vanhoja arvokkaita koruja ja astioita
- muutaman tikarin joiden terät hän kastaa myrkkyyn tasaisin väliajoin. Säilyttää makuuhuoneessaan, piirongin laatikossa.
Pelaaja: BloodyWolf
Nimi: Celenea Carmenilla Yuwenn
Asema: Herttuatar
Yleiset kutsumanimet: Herttuatar, Herttuatar Celenea. Rouva Celenea/Yuwenn hänen palvelijoilleen.
Ammatti: Epävirallisesti mutta näkyvästi Puhdistajien kiivas vastustaja ja epäkuolleiden puolesta puhuja. Omistaa kartanon jonne ottaa palvelusväkeensä sekä tilapäisiksi suojateikseen ihmissusia ja vampyyrejä. Vapaa-ajallaan kaninkasvattaja.
Sukupuoli: Nainen
Ikä: 492 vuotta
Muuttunut vampyyriksi vähän päälle kolmikymppisenä.
Pituus: 175 cm
Syntymäpäivä: Talven loppupuolella, kun lumet yleensä alkavat sulaa.
Laji: Vampyyri (ent. idän haltia)
Asuinpaikka: Sukukartano Domarchissa
Kartano on kivinen ja kuulunut vuosisatoja Yuwennin suvulle, ja vanhuus myös näkyy mm. kuluneena kivipintana, ja köynnöksinä jotka ovat kasvaneet paksulti ikkunoiden eteen. Pihamaalla huomaa ensimmäiseksi siivekkäin hevosin koristellun suihkulähteen, ja kartanon sivulla sijaitsevan puutarhan. Kartanon takana on kanien aitaus ja sisärakennus.
Kerroksia kartanossa on kolme. Ovista astuessa sisään pääsee heti avaraan ja suureen eteisaulaan, josta lähtee käytävä vasemmalle ja oikealle: Vasemmalta löytyy 6 makuuhuonetta (vieraille), ja oikealta taas ruokahuone, astiakomero, liinavaatteidensäilytys aivan käytävän päästä tilava ruokasali.
Yläkerta on rakennettu samaan malliin, ja heti portaat ylösnoustuaan pääsee kaksoisoville joista pääsee valtavaan tanssisaliin ja parvekkeelle, ja jälleen vasemmalle vievälle käytävälle josta löytyvät 2 kylpyhuonetta, vaate- sekä liinavaatehuone, ja oikealta 3 makuuhuonetta ja kaksi isoa makuusalia, joista toisessa herttuatar itse lepäilee.
Kellarikerros on ankea ja kokonaan maanalla: Siellä ovat palvelijoiden huoneet ja heille varattu pesutila, sekä pyykkitupa, ruokakomero, viinikellari ja keittiö.
Kartano on suojattu taikakeinoin tarkoituksena pitää puhdistajat ja hirviöt ulkona, ja sitä myös vartioidaan yötä päivää. Herttuatar sallii kenen vain vampyyrin tai ihmissuden yöpyä kartanonsa suojissa, mutta tietyin säännöin:
- Muita mahdollisia asukkeja ei häiritä.
- palvelijoiden kimppuun ei hyökätä missään tapauksessa.
- tarpeetonta sanoakaan: varastaminen on ehdottomasti kiellettyä (vaikka Celenea pitääkin kaikki oikeasti arvokkaat esineensä piilossa lukkojen takana.)
Aseet: Kuljettaa usein mukanaan myrkkyyn pistettyä pientä tikaria. Yleisin piilopaikka aseelle on sukkanauhaan kiinnitettynä hamosen alla, ettei herrasmiehet näe.
Elementti: Vesi
Taikuusaste: 7
Taikuuden käyttö: Celenea on jo vanha taitaja magian parissa, ja käyttää sitä päivittäin niin pikkuaskareiden lomassa kuin isommissakin asioissa. Nainen kykenee liikuttelemaan suuria vesimassoja kerrallaan mutta vain hetken aikaa, ja pidemmän päälle se alkaa käydä hänen voimilleen ja saa tuon usein fyysisesti uupuneeksi.
Perhe:
Isä , kuollut vuosia sitten.
Äiti , kuollut vuosia sitten.
Muista naisen sukulaisista ei ole ollut tietoa moniin vuosiin.
Lemmikki: Ei varsinaista lemmikkiä, mutta kasvattaa kaneja takapihallaan niin lemmikeiksi kuin ruuaksikin.
Siviilisääty: Sinkku, ennen kihloissa mutta kumppanin edesmenon toimesta vapautunut uudelleen.
Suuntautuminen: Hetero
Luonne: Celenea on arvokkaan oloinen ja ylpeä perusluonteeltaan. Ensinäkemältä nainen saattaa vaikuttaa kylmältä ja kopealta, joskus jopa piittaamattomalta. Nainen kohtelee kaikkia sen mukaisesti, minkä arvoisina näitä pitää, mutta ei yleensäkään tuo tunteitaan ilmi joten tylyt ilmeet saatetaan usein tulkita ylenkatsonnaksi ja ilkeydeksi. Sen sijaan että tuo ei paljoa ilveile, naisella on tapana puhua paljon - joskus paljon asiaa, joskus taas niitä ja näitä; hän ei erityisemmin nauti hiljaisuudesta vietettyään muutaman kymmenen vuotta yksinään ennenkuin kartanon väestö alkoi kasvaa. Celenea on varsin oikeudenmukainen ja jääräpäinen omista arvoistaan ja mielipiteistään, ja varsinkin vampyyriksi muututtuaan on ylpeästi edustanut lajiaan ja seisoo sorrettujen vampyyrien tukena. Hän vihaa puhdistajia ja on ottanut elämäntavoitteekseen järjestön tuhoutumisen, mutta hänen voimankäyttönsä on lähinnä verbaalista ja arvoaseman hyväksikäyttöä (mm. luomalla hyviä suhteita ja yrittämällä salakavalasti käännyttää tärkeitä henkilöitä puolelleen asiassa), eikä nainen sorru väkivaltaan paitsi itsepuolustustilanteissa, ja joskus ruokaillessaan muilla henkilöillä.
Celenea ei ole kovin leikkisä eikä huumorintajuinen, mutta pyrkii korvaamaan puutteensa hyväsydämisyydellä ja anteliaisuudella. Hänet tunnetaan kivenkylmänä ja -kovana herttuattarena joka uskaltaa antaa äänensä kuulua, mutta jonka kanssa harvoin päätyy sanallista sotaa suurempaan tappeluun. Hän ei myöskään ole kovin romanttinen persoona, ja vaati todella paljon että tämän naisen saa edes hiukkasen kiinnostuneeksi.
Celenea ei huoli paljoa, eikä häntä ole helppo järkyttää. Hän kuitenkin saattaa muuttua hyvinkin vaaralliseksi jos kokee tulleensa huijatuksi tai vääryyden uhriksi.
Menneisyys: Celenea syntyi herttuaparin ainoaksi lapseksi, ja hänet kasvatettiin hienon naisen tavoille ja -eleille, ja hänen elämänsä koostui juhlista, palvelustyttöjen kanssa leikkimisestä ja lukemisesta. Nuorena naisena, jo yli parikymppisenä, Celenean isä oli joutunut vampyyrin puremaksi, mikä järkytti nuorta neitoa kovasti. Hän kuitenkin teki mitä voi auttaakseen isäänsä elämään normaalia elämää, mutta se osoitautui mahdottomaksi: Herttuaa kuvotti ajatus ihmisveren juomisesta, ja hän yritti elää karjaeläinten verellä, mutta sen maku ja haju ällötti häntä vieläkin enemmän ja hän tuli vuosi vuodelta yhä nälkäisemmäksi ja äreämmäksi. Kerran mies avautui tästä vaimolleen ja Celenealle. Herttuatar kielsi ankarasti ihmisverenjuonnin, ja Celenean kanssa vaati miestä pysymään eläinten veressä. Palvelusväki suostui luovuttamaan miehelle verta silloin tällöin, mutta vampyyrin saalistusvietin pelossa monet heistä irtisanoivat itsensä. Herttua koetti elää eläimenverellä, sillä hän pelkäsi maineensa puolesta ja oli peloissaan siitä että pääsisi liiaksi verenmakuun.
Vuosien ajan perhe eli piilotellen salaisuutta vampyyristä, kunnes eräänä yönä, Celenean ollessa jo aikuinen nainen, hän ja hänen tuore kihlattunsa, ihmismies Jarham, makoilivat sängyllään ja suunnittelivat yhteistä tulevaisuutta, kun Celenean isä ilmestyi paikalle. Vuosien ajan verenhimoinen herttua oli taistellut kaikin keinoin vampyyriuttaan vastaan, ja lopulta yksi pieni riita herttuattaren kanssa oli laukaissut pedon miehen sisällä. Celenea katsoi isäänsä hämmentyneenä, mutta ei ymmärtänyt mitä oli meneillään. Kaikki kävi nopeasti - Hämmentyneet rakastavaiset eivät ehtineet edes huudahtaa kun vampyyri iski hampaansa Celenean olkapäähän. Hänen kihlattunsa sai iskettyä vaarnan miehen rintaan, ja vampyyri pakeni kauhuissaan paikalta (ja myöhemmin ymmärrettyään mitä oli tehnyt, riisti itseltään hengen).
Noin viikon kuluttua Celenea heräsi omasta sängystään huimaavaan oloon, Jarham rinnallaan kyynelehtien. Hän itse ei muistanut kuluneesta viikosta mitään, mutta hänen rakkaansa kertoi hänen maanneen paikoillaan reagoimatta mihinkään tai vastaamatta puheeseen, suostumatta syömään tai juomaan. Lopulta naisen tila oli muuttunut rajuun kouristelukohtaukseen, jota seurasi pari päivää kestänyt täydellinen hiljaisuus ennenkuin nainen oli herännyt vampyyrina. Jarham kertoi hänen äitinsä löytyneen kuolleena, ja hänen isänsä kadonneen kokonaan.
Ensin Celenea oli järkyttynyt, mutta nainen oli kuitenkin perinyt äitinsä vahvan luonteen, ja kihlattunsa tuen voimin nainen pääsi pikkuhiljaa surustaan yli. Hän hautasi äitinsä kartanon puutarhaan kauniiden kukkien keskelle, ja otti herttuattaren arvonimen itselleen, ja ilmoitti isänsä kuolleen. Hän myös teki lähes heti selväksi, että hän oli muuttunut vampyyriksi, ja aikoi jatkaa elämäänsä kuten tähänkin asti siitä huolimatta. Vampyyrina elämään opettelu oli ensialkuun hankalaa; verenhimo oli sietämätöntä, ja aurinko poltti kuin itse helvetin liekit. Pikkuhiljaa asiat alkoivat kuitenkin asettua mallilleen. Celenea palasi voimiinsa, itse asiassa entistä parempiin sellaisiin, ja hänen palvelijansa ja kihlattunsa tukivat häntä minkä voivat. He luovuttivat naiselle verta varastoon, jota tuo joi pahimpaan janoonsa, mutta toisinaan saalistusvietti kävi liian kovaksi jolloin nainen sortui juomaan verta jonkun onnettoman kulkurin kaulasta.
Ajan mittaan Celenean kihlattu kuoli vanhuuteen, kuten suurin osa hänen palvelijoistaankin. Celenea oli jo oppinut siihen että suru turtui pois ja elämä jatkui, jos jakosi vain jatkaa eteenpäin, joten hän pyrki jatkamaan päivittäisiä askareitaan siitä huolimatta, että suru rakkaansa menetyksestä painoi hänen sydäntään. Mikään ei pahemmin muuttunut sen jälkeen, uusia kasvoja tuli ja meni. Kaikki Celenean entisestä elämästä tuntui vain kaukaiselta muistolta, ja hän oppi elämään arvokasta elämää sukunsa omistamassa kartanossa, vanhemmiltaan jääneen perinnön ja palkkaamiensa palvelijoiden turvin. Hän ryhtyi kasvattamaan kaneja, jotta voisi tarpeentullen ajaa niitä takaa tai juoda verta. Hänellä oli myös verenluovuttajia, mutta sanomattakin oli selvää, että ei hän voinut joka päivä noita kuiviin vuodattaa. Nainen saattoi myös silloin tällöin hyökätä muiden kimppuun nälkäisenä, eikä ole mahdotonta että hän on aiheuttanut muutamankin muutoksen tai kuoleman seuduilla.
Kaikki muuttui puhdistajien tultua Lyrathiin. Celenea oli pelästynyt, mutta vielä enemmän hän oli raivoissaan. Hän ei voinut ymmärtää, miksei hänenkaltaisillaankin ollut yhtälailla oikeus elää normaalia elämää. Kuolleenmetsästäjät hän oli vielä kestänyt, mutta että järjestäytynyt yhteisö, joka metsästi epäkuolleita? Hah! Vain hänen kuolleen ruuminsa yli. Hän koki puhdistajat varteenotettavana uhkana ja todella ärsyttävänä sellaisena. Siitä lähtien nainen on ottanut asiakseen puolustaa omiensa oikeuksia, ja hän perusti kartanostaan turvapaikan: Sinne sai tulla kuka tahansa epäkuollut joka kaipasi turvaa ja lepoa.
Nykyisellään herttuatar saattaa tukea rahallisesti vampyyreja ja noiden uhreja, jotka ovat päättäneet antaa anteeksi, ja hänen päämääränään on kääntää mielipiteet epäkuolleista positiivisemmiksi ja näyttää, että hekin voivat elää yhdessä muiden kanssa.
Ulkonäkö: Nainen on lajilleen tyypillisesti hoikka, pitkähkö ja jäntevä. Hän ei ole järin muodokas, vaan on jäänyt rintamukseltaan pieneksi ja lantiokaan ei ole huomattavan iso, vaan hän on solakka ja sopusuhtaisen hento päästä varpaisiin. Kasvot naisella ovat klassisen kauniit niin opaalinmuotoisista tummanvioleteista silmistä aina pieneen nenään ja kapeisiin huuliin asti. Korvat ovat tavallisen kokoiset, suippopäiset idän haltian korvat, ja naisen iho on norsunluun valkea. Vaaleaa ihoa kehystää hänen purppura tukkansa, joka on paksu, yläselkään asti pitkä ja hennoille laineille kihartuva. Celenea korostaa usein tummia silmiään vielä synkähköllä mutta hyvän maun rajoissa tyylikkäällä meikillä, ja säväyttää usein huuliaan ja kynsiäänkin erilaisin värein, usein violetilla tai punaisella. Naisella lepää usein kasvoillaan poliittisen kohtelias tai hieman salaperäiseen vivahtava hymy.
Pukeutumistyyli, kuten yleisolemuskin, on naisella hyvin elegantti. Hän käyttää lähes poikkeuksetta mekkoja ja leninkejä jotka kielivät ylhäisestä asemasta (ja tarpeeksi paksuja suojaamaan tarpeentullen myös auringoltakin). Myös erilaiset koristeet kuten korut, nauhat ja jalokivet ovat naisen mieleen, mutta hän pyrkii pitämään niiden käytön vähäisenä, ja vain luomaan hieman koristusta asusteisiinsa - Yltäpäältä koreilevana naista tuskin koskaan näkee, poikkeuksena saattavat olla juhlat ja tapahtumat.
Hiuksiaan nainen pitää usein jollain asiallisella ja hienolla kampauksella, kuten nutturalla tai sivulle kiedottuna.
Pitää:
- Punaviinistä
- Kävelyistä puutarhassa öisin
- Älykkäästä seurasta
Ei pidä:
- Puhdistajista eikä kuolleenmetsästäjistä
- Nykyisin ympäriinsä riehuvista hirviöistä (jotka ovat pistäneet poskeen muutamankin kerran hänen kaniinejaan...)
- liasta tai tahraantumisesta
Taidot/heikkoudet
+ Osaa olla miellyttävä
+ hyvä manipuloimaan muita
+ pystyy liikkumaan äänettömästi
+ Haavat paranevat erittäin nopeasti
- Ei ole kovin anteeksi-antavainen
- Joskus erittäin äkkipikainen
- Voi itse joutua helposti manipuoloiduksi, varsinkin jos häntä aletaan provosoida
Omaisuus:
- Sukunsa kartanon ja sen tilukset
- Paljon vanhoja arvokkaita koruja ja astioita
- muutaman tikarin joiden terät hän kastaa myrkkyyn tasaisin väliajoin. Säilyttää makuuhuoneessaan, piirongin laatikossa.