Post by Deleted on Nov 26, 2012 7:00:57 GMT 2
//Täällä sitä oltais : )//
Syksy oli kestänyt jo jonkin aikaa ja kohta tulisi talvi Lyrathin ylle. Eräs metsäläinen odotti talvea innolla ja koko sydämmellään, sillä olihan tämä maagi syntynyt talven aikana. Metsäläis nainen meni metsäpolkua pitkin rakkaan ratsunsa selässä kohti Frenoa ja sen toreja ja mitä luultavammin majataloa.
Thesdaran oli matkannut jo muutaman päivän ja oli suorastaan helpottunut kuinka Freno kävi vain entistä lähemmäksi joka askeleella. Kätensä vietiin orinsa kaulalle ja sitä taputettiin muutaman kerran. "Pääsemme pian perille, voin vain jo kuulla kuinka torilla vilisee väkeä." Hevonen hirnahti tyytyväisen oloisena metsäläiselle. Olihan Thead jo kanssa aika väsynyt tuosta matkasta.
Metsäpolku oli jonkin ajan kuluttua muuttunut soraiseksi tieksi, joka vei joidenkin talojen ohitse kohti Frenon keskustaa. Naisen kasvoille nousi hyvin tyytyväinen hymy ja laittoi tämä rakkaan friisiläisensä raviin.
Hevosestakin huomasi, että tämä oli innoissaan siitä, että pääsee ihmisten ilmoille. Thes katsoi erivärisillä silmillään, kuinka taloja alkoi tulla koko ajan enemmän vastaan. Aurinkokin paistoi mukavasti pilvisellä taivaalla. Hevonen siirrettiin käyntiin ja katsottiin ympärilleen. Muutama vanhempi pariskunta tuli hevosen viereen.
"Thesdaran, mukava nähdä sinua jälleen täällä." Totesi hyvinkin kiltti vanha ihmis rouva, joka piteli miestään kädestä.
"Minustakin on oikein mukavaa olla täällä taas. Ajattelin olla täällä muutaman päivän, kuulin edellisessä kaupungissa, että muutamat verenimijät ovat eksyneet tännepäin ja haluan hoitaa ne pois päiviltä." Hymyiltiin kuin antaen vain varmuutta vanhemmille siitä, että heillä ei olisi hätää, kun hän olisi siellä.
"Etsin jonkun majatalon tästä ja voi olla, että tulen käymään pienellä tee kupposella." Naurahdettiin ystävälliseen sävyyn ennen kuin asteltiin jälleen eteenpäin kivitettyä tietä pitkin. Thes kuitenkin pysähtyi pienen omenakärryjen eteen ja katsoi naiseen joka niitä omenoita myi. "Kauniita omenia, ostaisin kolme isointa tuosta mukaani." Metsäläinen kaivoi rahapussukkaansa ja antoi sieltä tasa määrän kolikoita.
"Kiitos paljon." Thesdaran siirtyi hiukan sivumpaan tuosta ihmisvilskeen keskeltä ja meni jonkun ison puun alle penkille istumaan ja nauttimaan omenasta. "Tässä, ota yksi." Orille heitettiin yksi omena, jonka tämä söi kanssa oikein iloisin mielin.
Syksy oli kestänyt jo jonkin aikaa ja kohta tulisi talvi Lyrathin ylle. Eräs metsäläinen odotti talvea innolla ja koko sydämmellään, sillä olihan tämä maagi syntynyt talven aikana. Metsäläis nainen meni metsäpolkua pitkin rakkaan ratsunsa selässä kohti Frenoa ja sen toreja ja mitä luultavammin majataloa.
Thesdaran oli matkannut jo muutaman päivän ja oli suorastaan helpottunut kuinka Freno kävi vain entistä lähemmäksi joka askeleella. Kätensä vietiin orinsa kaulalle ja sitä taputettiin muutaman kerran. "Pääsemme pian perille, voin vain jo kuulla kuinka torilla vilisee väkeä." Hevonen hirnahti tyytyväisen oloisena metsäläiselle. Olihan Thead jo kanssa aika väsynyt tuosta matkasta.
Metsäpolku oli jonkin ajan kuluttua muuttunut soraiseksi tieksi, joka vei joidenkin talojen ohitse kohti Frenon keskustaa. Naisen kasvoille nousi hyvin tyytyväinen hymy ja laittoi tämä rakkaan friisiläisensä raviin.
Hevosestakin huomasi, että tämä oli innoissaan siitä, että pääsee ihmisten ilmoille. Thes katsoi erivärisillä silmillään, kuinka taloja alkoi tulla koko ajan enemmän vastaan. Aurinkokin paistoi mukavasti pilvisellä taivaalla. Hevonen siirrettiin käyntiin ja katsottiin ympärilleen. Muutama vanhempi pariskunta tuli hevosen viereen.
"Thesdaran, mukava nähdä sinua jälleen täällä." Totesi hyvinkin kiltti vanha ihmis rouva, joka piteli miestään kädestä.
"Minustakin on oikein mukavaa olla täällä taas. Ajattelin olla täällä muutaman päivän, kuulin edellisessä kaupungissa, että muutamat verenimijät ovat eksyneet tännepäin ja haluan hoitaa ne pois päiviltä." Hymyiltiin kuin antaen vain varmuutta vanhemmille siitä, että heillä ei olisi hätää, kun hän olisi siellä.
"Etsin jonkun majatalon tästä ja voi olla, että tulen käymään pienellä tee kupposella." Naurahdettiin ystävälliseen sävyyn ennen kuin asteltiin jälleen eteenpäin kivitettyä tietä pitkin. Thes kuitenkin pysähtyi pienen omenakärryjen eteen ja katsoi naiseen joka niitä omenoita myi. "Kauniita omenia, ostaisin kolme isointa tuosta mukaani." Metsäläinen kaivoi rahapussukkaansa ja antoi sieltä tasa määrän kolikoita.
"Kiitos paljon." Thesdaran siirtyi hiukan sivumpaan tuosta ihmisvilskeen keskeltä ja meni jonkun ison puun alle penkille istumaan ja nauttimaan omenasta. "Tässä, ota yksi." Orille heitettiin yksi omena, jonka tämä söi kanssa oikein iloisin mielin.