Post by detonat on Aug 7, 2012 20:52:12 GMT 2
//Catsha(n Yliva) tänne, hoi!//
Erään pienen kyläpahasen - jolle kukaan ei ollut vaivautunut edes keksimään nimeä - ainokainen majatalo oli sijaintiinsa nähden tavattoman suuri ja hyvin varusteltu. Kaksikerroksisen puurakennuksen lähes tyhjässä salissa, sen pimeimmässä nurkassa istui yksinäinen mies pöytänsä ylle kumartuneena.
Reinhart mittaili pöydällä olevasta kartasta etäisyyksiä tehden samalla merkintöjä pieneen, nahkakantiseen muistikirjaan. Hän oli kopioinut kartan lähes sata vuotta vanhemmasta, hajoamispisteessä olleesta kartasta, joka sekin oli kopioitu aikaisemmasta piirroksesta. Kartta kertoi, ainakin osittain, erään lievää mainetta niittäneen mestarimaagin taikaesineiden varaston sijainnin. Itse esineet olivat Reinhartin tutkimustyön perusteella Dafekin ajoilta.
Reinhart läimäytti muistikirjan rempseästi kiinni, ja otti pitkän siemauksen oluttuopista, joka oli vielä äskettäin pitänyt kartan vasenta alakulmaa suorassa. Hän oli hukassa, "aarrekammion" piti olla vain puolen päivämatkan päässä majatalolta, mutta hänen kolmipäiväiset etsintänsä eivät olleet vielä tuottaneet tulosta. 'Kenties maamerkit ovat muuttuneet sitten kartan piirtämisen', mies pohti lähes ääneen. Hän rapsutti poskeaan, sitä peitti kolmen päivän sänki, jonka Reinhart oli aikonut jo kolme päivää leikata "huomenna". Hänen takkinsa roikkui tuolin selkänojalla, joten hänen oli taivuttava epäluonnolliseen asentoon sujauttaakseen muistikirjan sen povitaskuun.
Reinhart rullasi kartan takaisin putkiloonsa, toivoen ettei kukaan ollut kiinnittänyt häneen liikaa huomiota. Hänen asusteensa eivät varsinaisesti eronneet tavallisen matkalaisen puvustuksesta, mutta kartta alueella, jonka tärkein nähtävyys oli muualle vievä tie oli kuin kyltti jossa luki "etsin täältä jotain (arvokasta)!" Paikalliset eivät juurikaan välittäisi siitä, heillä oli varmasti omat murheensa, mutta Reinhart pelkäsikin kilpailijoita. Ei sillä että kovinkaan moni tuntisi Fanalgarin vähemmän legendaarista aarrekätköä, mutta kyllä onnenonkijatkin yöpyivät majataloissa. Tosin tässä vaiheessa hän oli jo valmis ottamaan apua vastaan ja jakamaan potin tämän kanssa, kunhan auttaja ei aikoisi puukottaa häntä selkään heti kätkön lyödyttyä.
Reinhart nojautui taaksepäin tuolissaan ja antoi katseensa vaeltaa hämärässä salissa.
//Jos tuosta saisi nyt jotain liikkeelle, vaikka olenkin hiukan ruosteessa.//
Erään pienen kyläpahasen - jolle kukaan ei ollut vaivautunut edes keksimään nimeä - ainokainen majatalo oli sijaintiinsa nähden tavattoman suuri ja hyvin varusteltu. Kaksikerroksisen puurakennuksen lähes tyhjässä salissa, sen pimeimmässä nurkassa istui yksinäinen mies pöytänsä ylle kumartuneena.
Reinhart mittaili pöydällä olevasta kartasta etäisyyksiä tehden samalla merkintöjä pieneen, nahkakantiseen muistikirjaan. Hän oli kopioinut kartan lähes sata vuotta vanhemmasta, hajoamispisteessä olleesta kartasta, joka sekin oli kopioitu aikaisemmasta piirroksesta. Kartta kertoi, ainakin osittain, erään lievää mainetta niittäneen mestarimaagin taikaesineiden varaston sijainnin. Itse esineet olivat Reinhartin tutkimustyön perusteella Dafekin ajoilta.
Reinhart läimäytti muistikirjan rempseästi kiinni, ja otti pitkän siemauksen oluttuopista, joka oli vielä äskettäin pitänyt kartan vasenta alakulmaa suorassa. Hän oli hukassa, "aarrekammion" piti olla vain puolen päivämatkan päässä majatalolta, mutta hänen kolmipäiväiset etsintänsä eivät olleet vielä tuottaneet tulosta. 'Kenties maamerkit ovat muuttuneet sitten kartan piirtämisen', mies pohti lähes ääneen. Hän rapsutti poskeaan, sitä peitti kolmen päivän sänki, jonka Reinhart oli aikonut jo kolme päivää leikata "huomenna". Hänen takkinsa roikkui tuolin selkänojalla, joten hänen oli taivuttava epäluonnolliseen asentoon sujauttaakseen muistikirjan sen povitaskuun.
Reinhart rullasi kartan takaisin putkiloonsa, toivoen ettei kukaan ollut kiinnittänyt häneen liikaa huomiota. Hänen asusteensa eivät varsinaisesti eronneet tavallisen matkalaisen puvustuksesta, mutta kartta alueella, jonka tärkein nähtävyys oli muualle vievä tie oli kuin kyltti jossa luki "etsin täältä jotain (arvokasta)!" Paikalliset eivät juurikaan välittäisi siitä, heillä oli varmasti omat murheensa, mutta Reinhart pelkäsikin kilpailijoita. Ei sillä että kovinkaan moni tuntisi Fanalgarin vähemmän legendaarista aarrekätköä, mutta kyllä onnenonkijatkin yöpyivät majataloissa. Tosin tässä vaiheessa hän oli jo valmis ottamaan apua vastaan ja jakamaan potin tämän kanssa, kunhan auttaja ei aikoisi puukottaa häntä selkään heti kätkön lyödyttyä.
Reinhart nojautui taaksepäin tuolissaan ja antoi katseensa vaeltaa hämärässä salissa.
//Jos tuosta saisi nyt jotain liikkeelle, vaikka olenkin hiukan ruosteessa.//